Marko Östman
  • Etusivu.
  • Uutiset.
  • Arjen pienet.
  • Viiden polven vedet.
  • Rakkauskirjeitä.
  • Media.
  • Kontakti.
Etusivu.

Tervetuloa.

Pieni askel ihmiskunnalle, suuri minulle, vierähti vain vaivaiset seitsemisen vuotta siitä hetkestä, kun ensimmäistä kertaa joku ehdotti te…  Lue lisää

16.12.2018 00:02
Etusivu.

Arjen pienet.

Rumputulta niistä arjen pienistä asioista.  Lue lisää

17.12.2020 18:19
Etusivu.

Viiden polven vedet.

Kesä on tuhansien tarinoiden aikaa. Uusia syntyy ja vanhoja muistellaan. Faktaa ja fiktiota yhdistelevä Viiden polven vedet  tarjoilee tuokio…  Lue lisää

17.6.2019 18:09
Etusivu.

Uutiset.

Mitä kuuluu, mitä tapahtuu? Blogin viimeisimmät kuulumiset sekä hajanaiset ajatukset ajankohtaisista aiheista löydät täältä.  Lue lisää

30.6.2020 23:59

ARJEN PIENET: LUPAUKSET

Tervetuloa uusi vuosi, jonka kirjoitan väärin vähintään seuraavat kolme kuukautta. Tervetuloa tammikuun puoliväliin asti kantavat lupaukset terveellisistä elämäntavoista sekä sokeasta lähimmäisen rakkaudesta.

Henkilökohtaisesti lupaan olla inan ilkeämpi niille, jotka sen omalla käytöksellään ansaitsevat. Tahditon tahdittomille, tyly tylyille, asiaton asiattomia ja välinpitämätön välinpitämättömiä kohtaan. Ylenkatsovia yritän ymmärtää entistäkin vähemmän.

Olen kohtelias kohteliaille, tasa-arvoinen tasa-arvoisille. Pidän edelleen oven auki…

Näytä lisää

ARJEN PIENET: LUPAUKSET

Tervetuloa uusi vuosi, jonka kirjoitan väärin vähintään seuraavat kolme kuukautta. Tervetuloa tammikuun puoliväliin asti kantavat lupaukset terveellisistä elämäntavoista sekä sokeasta lähimmäisen rakkaudesta.

Henkilökohtaisesti lupaan olla inan ilkeämpi niille, jotka sen omalla käytöksellään ansaitsevat. Tahditon tahdittomille, tyly tylyille, asiaton asiattomia ja välinpitämätön välinpitämättömiä kohtaan. Ylenkatsovia yritän ymmärtää entistäkin vähemmän.

Olen kohtelias kohteliaille, tasa-arvoinen tasa-arvoisille. Pidän edelleen oven auki vanhemmalle väelle, annan tietä ja tilaa niitä tarvitseville. Käytän portaita, sillä joku toinen saattaa sillä samalla sekunnilla todella tarvita hissiä.

Penkkipäivää vietän puistonpenkillä ja lenkkiä vedän lenkkimakkarana. Ruokavaliossa turvaudun tuttuun ja turvalliseen epäsäännölliseen ja epäterveelliseen. Fitness-lainaukset jätän edelleen omaan arvoonsa. Kyse ei edelleenkään ole tekosyistä, laiskuudesta eikä saamattomuudesta, vaan siitä yksinkertaisesta asiasta, että aika on rajallinen ja mielenkiinto muualla.

Luen enemmän, mutta harkitummin, kuuntelen ja havannoin, kiinnostun ja kaivan tietoa, sillä pidän edelleen enemmän arvojärjestyksestä, jossa aivot tulevat ennen timmiä takapuolta, turboahdettua hauista ja viivoittimella vedettyjä vatsalihaksia.

Totta kai pidän edelleen tiukalla otteella kiinni tyhmyydestäni. Nimittäin tupakanpolttoa tuskin lopetan. Eikä se kuulu naapurin Hanskille eikä Suomen hallitukselle. Asia koskee korkeintaan omaa ja hautausurakoitsijan lompakkoa.

Pysynen edelleen arjen askareisiin hieman liian epäkäytännöllisenä, mutta lupaan opetella tekemään ruskeankastikkeen, rommikolan ja jonkun pienen pintaremontin.

En etuile jonoissa tai käytä kyynärpäätaktiikkaa, vaikka tarjolla olisi kaksi ilmaista ämpäriä per talous, sillä minun kiireeni ei edelleenkään ole kenenkään muun kiirettä tärkeämpää. Opettelen kävelemään hiljaa, antamaan askeleille ja arjelle niiden ansaitsemaa aikaa, hymyilemään hyvässä seurassa. Puhallan ulos vanhaa ja vedän keuhkoihin uutta.

Tiedä sitten, voihan tässä olla lupaus ja ehkä toinenkin liikaa yhdelle vuodelle ja yhdelle miehelle, mutta jos aika loppuu kesken, voin ensitilassa luopua tavoitteistani ainakin ruskeankastikkeen suhteen.

✖️✖️✖️✖️✖️

Kiitos kaikille menneestä vuodesta 2020 ja valoisaa uutta vuotta 2021! 🥂✨

✖️✖️✖️✖️✖️

#ArjenPienet (Kuva: ElonKuvaus)

Marko Östman - Blogi
Marko Östman - Blogi Facebook

Rauhallista joulua ja raukeaa joutenoloa!🎅🏻

Pehmeä punalakki päähän kuvankäsittelyllä ja kengänkärjet kohti joulunpyhiä. Tämän tontun tavoitteena on viettää tulevat päivät villasukissa, lapata kupu täyteen laatikoita ja kinkkua, mutta ennen kaikkea levätä ja lukea.

Kuvitteleepa tämä tonttu vielä tässä kohtaa, ettei kirjoita pyhien aikana puoltakaan sanaa. Totuus lienee toinen, kuten aina. Koira karvoistaan ja niin edespäin.

Toivotan kaikille oikein rauhallista ja…

Näytä lisää

Rauhallista joulua ja raukeaa joutenoloa!🎅🏻

Pehmeä punalakki päähän kuvankäsittelyllä ja kengänkärjet kohti joulunpyhiä. Tämän tontun tavoitteena on viettää tulevat päivät villasukissa, lapata kupu täyteen laatikoita ja kinkkua, mutta ennen kaikkea levätä ja lukea.

Kuvitteleepa tämä tonttu vielä tässä kohtaa, ettei kirjoita pyhien aikana puoltakaan sanaa. Totuus lienee toinen, kuten aina. Koira karvoistaan ja niin edespäin.

Toivotan kaikille oikein rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa! Tarvittaessa tarjolla on kaikkina vuorokauden aikoina arjen pieniä, viiden polven vesiä ja rakkauskirjeitä vaikka viinilasin ääreen tai ruoansulatteluun 👉 www.markoostman.fi

#ArjenPienet

Marko Östman - Blogi
Marko Östman - Blogi Facebook

ARJEN PIENET: JOULURUUHKAT

Käsi ylös, minä olen niitä ihmisiä. Virheitä viikonlopun alla tehtävillä kauppareissuilla. Myönnän suosiolla, menetän malttini hetkessä.

Pää pamahtaa jo porteilla. Mummoihin, jotka hidastavat verkkaisella käynnillään koko käytävän mitan. Hyllyillä hitain liikkein asiaansa arpoviin epävarmoihin aikuisiin miehiin.

Ymmärrys ei riitä. Ei käytäväkujille kesken liikkeen pysähtyviin, ympäristöään huomioimattomiin, itsekeskeisiin ihmispareihin. Ei jaloissa sinne tänne sinkoileviin, kenkiään tuijotteleviin, vinkuviin vapaan…

Näytä lisää

ARJEN PIENET: JOULURUUHKAT

Käsi ylös, minä olen niitä ihmisiä. Virheitä viikonlopun alla tehtävillä kauppareissuilla. Myönnän suosiolla, menetän malttini hetkessä.

Pää pamahtaa jo porteilla. Mummoihin, jotka hidastavat verkkaisella käynnillään koko käytävän mitan. Hyllyillä hitain liikkein asiaansa arpoviin epävarmoihin aikuisiin miehiin.

Ymmärrys ei riitä. Ei käytäväkujille kesken liikkeen pysähtyviin, ympäristöään huomioimattomiin, itsekeskeisiin ihmispareihin. Ei jaloissa sinne tänne sinkoileviin, kenkiään tuijotteleviin, vinkuviin vapaan kasvatuksen palkintopellavapäihin.

Olen tahdikas, mutta pää on pumpattu täyteen raivoa. Kasvoillaan elämäänsä kyllästymisestä kertovan kassaneidin kärttyistä olemusta ja temppuilevaa korttikonetta kohtaan. Kassahihnalle hajoavaan jogurttipurkkiin. Tuulikaapissa tyhjää toimittaviin, toisiaan töniviin teini-ikäisiin.

Kaikki tämä korostuu ruuhka-aikoina. Perjantai-iltapäivisin, joulun pyhinä. Hiljaa, mutta samalla salakavalan hätäisesti hiipivän rauhan juhlan jokavuotinen juurruttaminen repii järjen päästä hiussuortuva kerrallaan. Hermot ovat aattoaamuna riekaleina. Palautuminen vie pyhäpäivistä kaikki kolme.

Parkkipaikalla paiskin ostoskassit takakonttiin, tönäisen kärryt koloonsa ja istun autoon huutamaan vaiti suoraa huutoa ja hakkaamaan rattia käsien sijaan puhtaalla raivolla.

Mutta mitä jos. Mitä jos kelaan askeleeni alkuun. Hetkeen jolloin astuin kaupan porteista sisään. Mitä jos.

Mitä jos se vanha rouva rollaattorinsa kanssa tekee parhaansa. Kulkee kaupungin läpi kauppaan, kasaa koriinsa enemmän kuin oikeasti jaksaisi edes kantaa. Maksaa kinkun, kalan ja valmisrosollin viimeisillä eläke-euroillaan. Kulkee kantamuksineen kolme tuntia pitkän pimeän tien takaisin kotiin. Tekee tämän kaiken vain sen varalta, että jos lapset lapsineen ehtisivät edes tänä jouluna. Edes hetkeksi. Siltä varalta on pöytä joka vuosi katettuna.

Mitä jos isä arpoo leluosastolla koko hyllyn mitalla sitä, mihin on loppujen lopuksi varaa. Arpoo mistä lapsi tykkää, mitä siltä jo löytyy. Tuntee kuinka vaikeaa on ostaa mitään sellaiselle, jonka on saanut tavata viimeksi viisi vuotta sitten synnytyssairaalassa. Haluaa pelata varman päälle, tehdä vaikutuksen jos siihen annetaankin vain yksi mahdollisuus.

Mitä jos käytävällä yhtäkkiä kärryjen jarrut kiinni lyövät vastaantulijat tapaavat toisensa vuosien jälkeen. Lapsuuden ystävät, sisarukset, serkukset, yhteisen ystävän eilen menettäneet.

Mitä jos tuo lettipäinen pieni tyttö yrittää vain pysyä kiireisen äitinsä liian isojen askeleiden perässä. Saada itkullaan äitinsä hidastamaan, kuuntelemaan ääntä, joka ei kanna kovassa hälyssä ja kiireen kuuroksi tekemissä korvissa.

Mitä jos kassaneiti ei olekaan kyllästynyt, vaan kaikkensa antanut, arjen vaatimuksiin väsynyt. Liian suoraselkäinen luovuttaakseen. Viime yö meni siivotessa huoltoasemaa, päivä pyörähtää kassalla ja ensi yö luututaan toimistotilojen lattiaa. Ja jos jossain välissä ehtii kotiin vaihtamaan vaatteet, luetaan suihkun sijaan iltasatu. Kaikki tämä, jotta pieni poika siellä peiton alla saisi joulun, joka vietetään ensimmäistä kertaa ilman isää.

Mitä jos tuulikaapissa toisiaan tönivät teini-ikäiset odottavat, että joku lähettäisi tekstiviestin. Pyytäisi kotiin ja kyselisi mitä kuuluu. Pidettäisiin puhelimet päivän ajan piilossa ja pelattaisiin lautapelejä. Hymyiltäisiin hetki, niin kuin joskus ennen.

Parkkipaikalla asettelen ostoskassit takakonttiin, ojennan kärryt seuraavalle ja istun autoon. Temppuileva korttikone ja hajonnut jogurttipurkki ovat pieniä, olemattomia ongelmia.

Eihän meillä nyt oikeasti ole niin kiire minnekään. Kävellään hiljaa ja hymyillään. Kassajonoissa, kaduilla, kotona.

#ArjenPienet

Marko Östman - Blogi
Marko Östman - Blogi Facebook

Yksinolosta ja yksinäisyydestä.

Pidän yksinolosta. Pienistä hetkistä, jolloin jään yksin omien ajatusteni kanssa. Hiljaisista ja huolettomista, ilman minkäänlaista huomiota. Tunneista, jolloin kukaan ei kaipaa, kysele perään, tarvitse minulta mitään.

Pidän siitä, että minulla on mahdollisuus vetäytyä työhuoneeseeni. Irtautua arjesta, oikeasta elämästä, muu maailma ympäriltä mykistettynä.

Tarvitsen sitä siinä missä ravintoa, nestettä ja aamukahvia ennen kuin puhun kenellekään. Tarvitsen sitä pysyäkseni…

Näytä lisää

Yksinolosta ja yksinäisyydestä.

Pidän yksinolosta. Pienistä hetkistä, jolloin jään yksin omien ajatusteni kanssa. Hiljaisista ja huolettomista, ilman minkäänlaista huomiota. Tunneista, jolloin kukaan ei kaipaa, kysele perään, tarvitse minulta mitään.

Pidän siitä, että minulla on mahdollisuus vetäytyä työhuoneeseeni. Irtautua arjesta, oikeasta elämästä, muu maailma ympäriltä mykistettynä.

Tarvitsen sitä siinä missä ravintoa, nestettä ja aamukahvia ennen kuin puhun kenellekään. Tarvitsen sitä pysyäkseni järjissäni samalla tavalla kuin joku toinen tarvitsee tunnin juoksulenkin tai illanvieton ystävien seurassa.

Yksinolo on kuitenkin aivan eri asia kuin yksinäisyys. On helppoa haluta olla yksin, silloin kun ei ole oikeasti yksin. Silloin kun on olemassa vaihtoehtoja, silloin kun kyseessä on oma valinta.

Kaikille yksinolo ei sitä ole. Suomessa joka viides kärsii aika ajoin jonkinasteisesta yksinäisyydestä. Noin kymmenen prosenttia viidestä miljoonasta kokee yksinäisyyttä vuoden jokaisena päivänä. Tämä inhimillinen hätä koskee lapsia, nuoria, keski-ikäisiä, vanhuksia, yhtä lailla poikia ja tyttöjä, miehiä ja naisia.

Korona-ajan karanteenimaailmassa eristäytyminen, epätoivo ja yksinäisyys ovat kasvaneet entisestään ja kasvavat päivä päivältä. Edessä oleva joulunaika on ennen kaikkea perhejuhla, mikä korostaa toisilla yksinäisyyttä aivan uusiin mittoihin.

Yksinollessani olen pohtinut kuinka paljon erilaista yksinäisyyttä voi olla, miltä se saattaa tuntua, kuinka näkymättömäksi itsensä voi tuntea. Ajatukset hakevat vielä paikkaansa ja kun ne osuvat yksiin sanojen kanssa, saattaa olla jotain sanottavaakin.

Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan halu nostaa esiin niitä, jotka tarvitsevat juuri nyt apua. Suosittelenkin pysähtymään hetkeksi, tutustumaan vaikka HelsinkiMissioon ja tapoihin auttaa yksinäisiä, etenkin näin joulun aikaan: www.helsinkimissio.fi

#ArjenPienet / Kuva: ElonKuvaus

Marko Östman - Blogi
Marko Östman - Blogi Facebook

Sankarit.

Ajan 67 kilometrin tuntivauhtia valtatiellä 80 km/h nopeusrajoitusten alla. Vaikka lukeudun liikenneraivoilijoiden heikkohermoiseen heimoon, juuri nyt en menetä malttiani. Juuri nyt minun kiireeni on täysin mitätöntä.

Toisin kuin tuon edessäni rekka-auton ratissa olevan kuljettajan. Elintarvikevalmistajan tarrat auton kyljissä kertovat kuljettajan kuljettavan leipää kauppojen hyllyille. Ehkä kiireessä kellon ympäri. Varmasti väsyneenä, mutta väsymättä.

Kiitos sinulle. Kiitos työnantajallesi. Kiitos perheellesi, joka…

Näytä lisää

Sankarit.

Ajan 67 kilometrin tuntivauhtia valtatiellä 80 km/h nopeusrajoitusten alla. Vaikka lukeudun liikenneraivoilijoiden heikkohermoiseen heimoon, juuri nyt en menetä malttiani. Juuri nyt minun kiireeni on täysin mitätöntä.

Toisin kuin tuon edessäni rekka-auton ratissa olevan kuljettajan. Elintarvikevalmistajan tarrat auton kyljissä kertovat kuljettajan kuljettavan leipää kauppojen hyllyille. Ehkä kiireessä kellon ympäri. Varmasti väsyneenä, mutta väsymättä.

Kiitos sinulle. Kiitos työnantajallesi. Kiitos perheellesi, joka ymmärtää tekemäsi työn tärkeyden. Ymmärtää, että puoliso ja vanhempi ehtii juuri nyt viettämään entistäkin vähemmän aikaa kotona.

Kiitos sinulle, joka olet jossain jo ennen tätä hetkeä herännyt aikaiseen aamuyöhön. Tehnyt taikinan, vaivannut, viimeistellyt, valvonut laadun. Vahtinut silmät vielä puoliksi ummessa suuren uunin äärellä, pussittanut ja pakannut pahvilaatikoihin.

Kiitos sinulle, joka olet jo ennen tuota kaikkea kyntänyt pellon, kylvänyt viljan, korjannut sadon. Pitänyt haasteista huolimatta vuosikymmeniä huolta siitä, että kotimaan mullasta nousee tänäkin päivänä tämän kylmän ja karun maan omavaraista satoa.

Kiitos sinulle, joka kaupan lastauslaiturilla otat vastaan nuo tuotteet. Purat autokuorman toisensa jälkeen. Sinulle, joka hyllytät, pakkaat, kuljetat tuotteet kodeissaan turvallisesti etänä työskenteleville ihmisille. Sinulle, joka altistat kassalla itsesi loputtomana jonona virtaaville ihmiskontakteille.

Kiitos sinulle sairaalassa kaikkensa antava lääkäri. Hoitaja, joka teet kaiken sen, mitä tehtävissä on. Elät hetkessä jatkuvasti muuttuvien tietojen ja tilanteiden ristitulessa. Valmistaudut henkisesti ja fyysisesti koko ajan pahimpaan. Kohtaat sekunti toisensa jälkeen omin silmin suunnatonta epätietoa ja toivottomuutta, vaipumatta itse epätoivoon.

Kiitos päiväkodin hoitaja, joka huolehdit lapset päiväunille, ruokit ja ulkoilutat. Kiitos opettaja, joka suunnittelet ja viestit kotona oleville koululaisille päivän tehtävät, samaan aikaan kun annat oppia niille, joiden vanhemmat pitävät yhteiskunnan rattaat pyörimässä. Suuri kiitos, sillä myös sinä olet yksi näistä kyseisistä vanhemmista.

Kiitos sinulle, joka työskentelet vanhainkodissa ja hoitolaitoksessa. Siellä suurimpien riskiryhmien äärellä, missä hätä on käsinkosketeltava. Siellä missä meille tärkeät ihmiset tuntisivat ilman sinua itsensä yksinäisiksi.

Kiitos sinulle, joka pidät huolen, että vesi virtaa kotikeittiöihimme, sähkö pistorasioihin. Sinulle, joka tyhjennät edelleen roskiksemme, tuot postin portinpielessä olevaan laatikkoon, valvot lakia ja järjestystä.

Kiitos sinulle siivooja, joka varmistat kaikkialla – niin tehtaissa, kaupoissa, sairaaloissa, kouluissa kuin vesi- ja sähkölaitoksissakin – että jokainen paikka on mahdollisimman puhdas. Sinä olet kaikista ihmisistä se, joka kohtaa joka päivä ensimmäisenä suunnattoman suuren määrän riskejä sairastua itse.

Te kaikki teette kaiken tämän meidän kaikkien vuoksi. Yhteisen hyvän ja turvallisen tulevaisuuden eteen. Seisotte eturintamassa sen tunnelin suulla, jonka toisessa päässä ei juuri nyt näy kovin kirkasta valoa. Me näemme siellä kuitenkin teidät, ja se luo toivoa, joka välkehtii valona.

Yksikään teistä ei ehkä kuulu palkkatilastojen piikkipaikoille. Yksikään teistä ei ole valinnut ammattiaan kerätäkseen kunniaa. Ei herää yhteenkään aamuun vastaanottaakseen ihailua ja aplodeja. Kaikkea sitä, minkä te todella ansaitsette.

Minä kirjoitan, tuo tuolla suunnittelee, kolmas ja neljäs pitävät puhelinpalaveria. Meillä ei ole hätää, suoraan sanottuna varaa valittaa mistään. Meidän tehtävämme on yksinkertaisesti pysyä kotona, mutta kuinka kauan varhaiskasvatuksen osaajat jaksavat? Mitä tuntee kaikkensa antanut ja itsensä alttiiksi laittanut lähihoitaja palatessaan kotiin kaiken sietokyvyn jo tunteja sitten ylittäneen pitkän vuoron jälkeen?

Monelle meistä tekee ihan hyvää huomata, että se mitä pidämme normaalissa arjessa sankaruutena, mitä ihailemme, mitä tavoittelemme, osoittautuu tosipaikan tullen täysin toissijaiseksi. Juuri nyt esimerkiksi menneiden tai tulevien aikojen urheilusaavutuksilla ja -sankariteoilla, elokuvatähtien rohkeilla roolisuorituksilla ja viritetyillä vatsalihaksilla, rokkitähtien leveillä haara-asennoilla ja kitarasooloilla, ei ole kovinkaan suurta painoarvoa. Tämän päivän sankareilla saattaa olla maskit kasvoillaan, mutta viittoja he eivät vieläkään kanna.

Joten kun syöt sitä täysjyväleipää ja vietät perjantai-iltaa perheen kesken, katsellen koko ajan kaaottisemmaksi muuttuvaa maailmantilannetta TV-uutisista, kiitä vaikka vain ajatuksissasi. Kiitä viljelijöitä, tehdastyöläisiä, logistiikan ammattilaisia, kauppiaita, kauppojen työntekijöitä, lääkäreitä, hoitajia, opettajia, siivoojia ja kaikkia niitä, jotka uhraavat joka päivä suuren siivun omasta turvallisuudestaan ja ajastaan pitääkseen meidät muut hengissä.

Ja kun kohtaat heistä jonkun, ole kohtelias, kuuntele, ymmärrä väsymystä ja vaatimuksia, anna imeä voimaa itsestäsi. Sinun, minun, meidän huomisemme on juuri nyt heidän jaksamisestaan kiinni. Kiitos!

#ArjenPienet

Marko Östman - Blogi
Marko Östman - Blogi Facebook

Sinisiä ajatuksia sinisenä päivänä.💙

Eturauhassyöpä on Suomen yleisin syöpä ja se koskettaa tuhansia suomalaisia perheitä. 53 500 miestä sairastaa tälläkin hetkellä eturauhassyöpää ja joka vuosi tehdään yli 5000 uutta diagnoosia. Vuosittain yli 900 suomalaista miestä kuolee eturauhassyövän seurauksena.

On ensisijaisen tärkeää löytää ongelma ajoissa, jotta se voidaan hoitaa. Tänään on kansainvälinen miesten päivä ja Sininen päivä -kampanja haastaa kaikki mukaan…

Näytä lisää

Sinisiä ajatuksia sinisenä päivänä.💙

Eturauhassyöpä on Suomen yleisin syöpä ja se koskettaa tuhansia suomalaisia perheitä. 53 500 miestä sairastaa tälläkin hetkellä eturauhassyöpää ja joka vuosi tehdään yli 5000 uutta diagnoosia. Vuosittain yli 900 suomalaista miestä kuolee eturauhassyövän seurauksena.

On ensisijaisen tärkeää löytää ongelma ajoissa, jotta se voidaan hoitaa. Tänään on kansainvälinen miesten päivä ja Sininen päivä -kampanja haastaa kaikki mukaan lisäämään tietoa eturauhassyövästä. Minä haluan olla mukana tärkeässä asiassa, ole sinäkin.

Lue lisää 👉 www.docrates.com/sininen-paiva/

#ArjenPienet #SininenPäivä

Marko Östman - Blogi
Marko Östman - Blogi Facebook