Arjen pienet: Tällaiset.🥂✨
Myönnän. Ei minusta tule tämän parempaa miestä. Ei vaikka kuinka ruuvattaisiin, sahattaisiin, kolvattaisiin, käänneltäisiin tai väänneltäisiin.
Vien vaimon silloin tällöin syömään, mutta en osaa rastittaa varausjärjestelmiin rakkauden täyteistä lomareissua. En edes ostaa oikeanlaista lahjaa, mutta näytteleehän tuo ihan tyytyväistä avatessaan paketista uusimman Muumi-mukin.
Osaan kertoa rakastavani, kuiskata korvaan ihan kivan kuuloisia sanoja. Suoltaa sellaisia sattumuksia, joille joku joskus naurahtaa. Jos ei nyt ääneen, niin ajatuksissaan ainakin.
En minä lähettele turhanpäiväisiä tekstiviestejä, en emojeilla tai ilman. En tunnusta tunteitani sosiaalisessa mediassa. Tiedän, mitä tunnen ja kerron sen mieluummin sunnuntaisin saunan lauteilla suoraan päin naamaa.
Isänä koen olevani keskiverto. Liian tiukka ja liian lepsu, liian paljon paikalla ja liian vähän läsnä. Poden huonoa omaatuntoa tärkeiksi kokemistani ja tekemättä jättämistäni asioista, mutta vaikka saisin uuden mahdollisuuden, tuskin onnistuisin tekemään mitään toisin.
Ei minusta tule keittiöön kotihengetärtä. Ei tämän parempaa kokkia. Bravuurini on makaronit aromisuolalla. On aina ollut ja tulee aina olemaan – ja kyllä sillä tarpeen vaatiessa elää.
Ei sisäsiistiä seurapiirihiirtä, jonka puvuntakin alla on moitteettomasti silitetty Thaimaasta tuotu Calvin Kleinin kauluspaita. Käyn parturissa keskimäärin kerran kolmessa kuukaudessa. Kasvatan partaa, sillä olen liian laiska lakaisemaan karvoja lavuaarista.
Alkoholin kanssa ei ole ongelmaa, mutta ei minulla ole myöskään aikomustakaan alkaa absolutistiksi. Luovuuden esiin lapioiminen vaatii tasaisin väliajoin kalsarikännit, mutta yökerhoissa minulla ei ole enää mitään virkaa. Joskus juon yhden liikaa ja silloin olen yhtä idioottimainen lapanen kuin kuka tahansa.
En ole elämässäni maksanut ensimmäistäkään laskua, lasketellut, laskenut vaativampaa päässälaskua oikein. Rehellisyyden nimissä, en koe kovin suurta tarvetta tehdä mitään edellä mainituista tulevaisuudessakaan.
Käytöstapojen kanssa olen ihan ääripäässä. Jos korostan niitä enää yhtään, istun seuraavaksi piuha perseessä ladattavana laitoksessa.
Ei minusta tule näillä kädentaidoilla putkiasentajaa, kirvesmiestä, ei teknistä asiantuntijaa, ei kuorma-auton kuljettajaa. Ei mitään sellaista, mikä pitää arjen pyörät pyörimässä. Tuskin tienaan koskaan tämän enempää, eli en paljoa, mutta enemmän kuin kaksikymppisenä. Varmaa on vain se, että maksan lainoja loppuelämäni.
Olen tyytyväinen jos eläkettä kertyy sen verran, että saan kuitattua pari kertaa viikossa pystökaffen torilla, kirjastoon kertyvät myöhästymismaksut ja makkarasiivun ruisleivän päälle. Tai vaihtoehtoisesti 365 aamupulloa paikallista valkoviiniä vuodessa Välimeren rannalla.
Tiedän, että aikuisen ihmisen kuuluu elää enemmän järjellä kuin tunteella. Hyväksyn, että vuodet ovat tehneet minusta kylmemmän ja kyynisemmän. Samaan aikaan uskon, että jossain syvällä sisimmässäni on vielä olemassa se kaksivuotias, joka hymyilee vilpittömästi myös valokuvissa ja jonka haluan jonain päivänä löytää.
Olen hyväksynyt tämän kaiken. Se, että sopiiko se kenenkään muun maisemaan on minulle loppujen lopuksi aivan se ja sama. Sanon sen samalla uhmakkuudella kuin teini-ikäisenä, mutta kuitenkin täysin eri tavalla. Silloin kaipasi toisten hyväksyntää, nyt sillä ei tee enää mitään.
Valvon aamuyötä vasten. Kirjoitan kello kolmeen aamuyöllä. Istun tupakalla toista varttia jos tahdon. Tarvon eteenpäin tyynellä aikuisen miehen mielellä, sillä parasta tässä viidennelle vuosikymmenelle siirtymisessä on se, ettei tarvitse todistella enää yhtään mitään, yhtään kenellekään.
Eikä tämä keski-ikä ole ollenkaan syvältä, kun saa ottaa kuplissa kuplivaa kesät ja talvet. Sitä ei parikymppinen pojankloppi osannut ajatella, kun kuvitteli elämän loppuvan kolmekymppisenä. Ähäkutti, kävikin päinvastoin.
Vaati täydet 40 vuotta tajuta tämä kaikki. Todennäköisesti joudun näyttelemään parempaa ihmistä vielä vuosikymmenen, ehkä kaksi, mutta loppujen lopuksi tiedän itse, mikä olen miehiäni. Ihan tavallinen. Tällainen.
Juhlat juhlittu, kohti seuraavia 👉 https://bit.ly/3uF4TTS
#ArjenPienet
