Itsestäänselvät.
Vastata ventovieraan hymyyn. Sen sijaan, että kätkisi huulensa takinkaulukseen, ottaisi askeleen etäämmäs. Hipaista liukuportaissa puolituttua ja tervehtiä.
Kätellä kokouksen alkuun. Istua vastakkain vain pöydän mitan päässä ja antaa asioiden väitellä. Löytää ensin heikko yhteys ja lopulta vahva yhteisymmärrys.
Kirjata itsensä iltavuoroon. Tehdä täysi työpäivä vailla pelkoa pätkittymisestä. Vaihtaa kahvitauolla viikonlopun kuulumiset, suunnitella lounastauolla tulevan toukokuun lomamatkaa lämpimään.
Pysäyttää aikaisen…
Itsestäänselvät.
Vastata ventovieraan hymyyn. Sen sijaan, että kätkisi huulensa takinkaulukseen, ottaisi askeleen etäämmäs. Hipaista liukuportaissa puolituttua ja tervehtiä.
Kätellä kokouksen alkuun. Istua vastakkain vain pöydän mitan päässä ja antaa asioiden väitellä. Löytää ensin heikko yhteys ja lopulta vahva yhteisymmärrys.
Kirjata itsensä iltavuoroon. Tehdä täysi työpäivä vailla pelkoa pätkittymisestä. Vaihtaa kahvitauolla viikonlopun kuulumiset, suunnitella lounastauolla tulevan toukokuun lomamatkaa lämpimään.
Pysäyttää aikaisen aamun aika koulun parkkipaikalla. Katsoa pitkään kuinka huoleton reppu heiluu iloisen ihmeidentekijän selässä. Lämmetä lyhyestä askeleesta, jolla on kiire oppimaan uutta.
Istua vanhempainillassa, kurkistaa sotkuiseen pulpettiin. Palata kotiin ja katsella, kun lapset sotkevat huoneensa yhdessä ystäviensä kanssa. Puhua aidan yli naapurille säästä.
Valita lähikaupan hyllyltä mitä tahansa, moikata tuttua myyjää, täyttää lottokuponki. Syödä suosikkiravintolassa täydellisesti paistettu puolikypsä pippuripihvi. Hikoilla hyvällä omallatunnolla kerrytetyt kalorit kuntosalilla.
Juosta pallon perässä tutussa porukassa. Istua iltamyöhään hienhajuisessa pukuhuoneessa ja nauraa toinen toistaan tyhmemmille vitseille. Kolautella keskikaljatölkkejä toisiinsa.
Seistä sunnuntaisin kentänlaidalla. Nostaa katse kahvikupista ja katsoa, kuinka jälkikasvu janoaa liikkumisen ja onnistumisen riemua. Sitä tunnetta kun kuuluu johonkin, omaan joukkueeseen.
Käydä keilaamassa, kumota tuoppi toisensa jälkeen terassilla, koskettaa kirjanselkämystä kirjastossa. Katsella kahvilan ikkunasta, kuinka kaupunki herää hengittämään yhtenä edestakaisin huojuvana ihmisvirtana.
Kääntää katseensa ja antaa laatukahvin löytää kielenkärjelle, lämmittää kitalakea. Keskustella pitkään ja hartaasti parhaan ystävän kanssa. Ostaa popcornia, nauttia elokuvateatterin hiljalleen himmenevistä valoista.
Tuijottaa urheilua televisiosta, astua areenalle. Kokea katsomossa tuttu ja turvallinen yhteisöllisyyden tunne. Olla muutaman tunnin ajan osa laumaa, jossa ei ole titteleitä eikä toistaan parempia.
Heilua vailla huolia hyvän keikan tahdissa. Antaa bassokompin takoa sydämen kanssa samaa tahtia. Heittäytyä tuntemattoman kaulaan, tanssia kunnes kengänpohjat palavat puhki.
Puhaltaa kerralla kaikki kynttilät kakusta, antaa kameran laulaa. Kertoa kuulumiset kaukaisimmillekin sukulaisille. Siivota talteen juhlien jälkeensä jättämät muistot.
Ajaa lapsuuden kodin pihaan, halata ovella äitiä ja isää. Viedä isovanhemmille vappuna kukkia. Antaa heille hymy ja hetki kun on oikeasti läsnä.
Ostaa vain yksi paketti vessapaperia, 400 grammaa jauhelihaa, maitoa parin päivän tarpeisiin. Tuntea täydellistä turvallisuutta. Tietää, että kaikkeen löytyy lääke. Olla pelkäämättä jokaista aivastusta ja yskähdystä – omaa tai toisen.
Aloittaa milloin ja missä tahansa uutta, mitä tahansa. Tehdä se fyysisesti läsnä. Luoda maanantaiaamuun maailma, joka päättyy perjantaina.
Ja yhtäkkiä on aika, joka vie meiltä kaiken. Valinnan mahdollisuuden ja vapaan tahdon, vapauden. Luovumme läheisyydestä, läheisten lämmöstä. Yksinkertaisesta ja itsestäänselvästä.
Jossain on joku, jolle mikään näistä ei ole koskaan ollut itsestäänselvää. Meillä, jotka olemme ottaneet tämän kaiken aina kuin se kuuluisi meille, on nyt opin aika.
Myönnän olevani yksi niistä, jotka eivät osanneet iloita kaikesta silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Juuri nyt me opimme vaikeimman kautta, ettemme enää koskaan sortuisi ottamaan mitään arkista itsestäänselvyytenä.
Nyt meillä on ainoastaan aikaa. Mahdollisuus miettiä, mikä oli viimeisin asia, jonka otimme itsestäänselvyytenä ennen kuin tämä helvetti pääsi irti. Mitä ennen niin arkista asiaa, hetkeä tai henkilöä osaisimme arvostaa juuri nyt huomattavasti enemmän?
