Sankarit.
Ajan 67 kilometrin tuntivauhtia valtatiellä 80 km/h nopeusrajoitusten alla. Vaikka lukeudun liikenneraivoilijoiden heikkohermoiseen heimoon, juuri nyt en menetä malttiani. Juuri nyt minun kiireeni on täysin mitätöntä.
Toisin kuin tuon edessäni rekka-auton ratissa olevan kuljettajan. Elintarvikevalmistajan tarrat auton kyljissä kertovat kuljettajan kuljettavan leipää kauppojen hyllyille. Ehkä kiireessä kellon ympäri. Varmasti väsyneenä, mutta väsymättä.
Kiitos sinulle. Kiitos työnantajallesi. Kiitos perheellesi, joka ymmärtää tekemäsi työn tärkeyden. Ymmärtää, että puoliso ja vanhempi ehtii juuri nyt viettämään entistäkin vähemmän aikaa kotona.
Kiitos sinulle, joka olet jossain jo ennen tätä hetkeä herännyt aikaiseen aamuyöhön. Tehnyt taikinan, vaivannut, viimeistellyt, valvonut laadun. Vahtinut silmät vielä puoliksi ummessa suuren uunin äärellä, pussittanut ja pakannut pahvilaatikoihin.
Kiitos sinulle, joka olet jo ennen tuota kaikkea kyntänyt pellon, kylvänyt viljan, korjannut sadon. Pitänyt haasteista huolimatta vuosikymmeniä huolta siitä, että kotimaan mullasta nousee tänäkin päivänä tämän kylmän ja karun maan omavaraista satoa.
Kiitos sinulle, joka kaupan lastauslaiturilla otat vastaan nuo tuotteet. Purat autokuorman toisensa jälkeen. Sinulle, joka hyllytät, pakkaat, kuljetat tuotteet kodeissaan turvallisesti etänä työskenteleville ihmisille. Sinulle, joka altistat kassalla itsesi loputtomana jonona virtaaville ihmiskontakteille.
Kiitos sinulle sairaalassa kaikkensa antava lääkäri. Hoitaja, joka teet kaiken sen, mitä tehtävissä on. Elät hetkessä jatkuvasti muuttuvien tietojen ja tilanteiden ristitulessa. Valmistaudut henkisesti ja fyysisesti koko ajan pahimpaan. Kohtaat sekunti toisensa jälkeen omin silmin suunnatonta epätietoa ja toivottomuutta, vaipumatta itse epätoivoon.
Kiitos päiväkodin hoitaja, joka huolehdit lapset päiväunille, ruokit ja ulkoilutat. Kiitos opettaja, joka suunnittelet ja viestit kotona oleville koululaisille päivän tehtävät, samaan aikaan kun annat oppia niille, joiden vanhemmat pitävät yhteiskunnan rattaat pyörimässä. Suuri kiitos, sillä myös sinä olet yksi näistä kyseisistä vanhemmista.
Kiitos sinulle, joka työskentelet vanhainkodissa ja hoitolaitoksessa. Siellä suurimpien riskiryhmien äärellä, missä hätä on käsinkosketeltava. Siellä missä meille tärkeät ihmiset tuntisivat ilman sinua itsensä yksinäisiksi.
Kiitos sinulle, joka pidät huolen, että vesi virtaa kotikeittiöihimme, sähkö pistorasioihin. Sinulle, joka tyhjennät edelleen roskiksemme, tuot postin portinpielessä olevaan laatikkoon, valvot lakia ja järjestystä.
Kiitos sinulle siivooja, joka varmistat kaikkialla – niin tehtaissa, kaupoissa, sairaaloissa, kouluissa kuin vesi- ja sähkölaitoksissakin – että jokainen paikka on mahdollisimman puhdas. Sinä olet kaikista ihmisistä se, joka kohtaa joka päivä ensimmäisenä suunnattoman suuren määrän riskejä sairastua itse.
Te kaikki teette kaiken tämän meidän kaikkien vuoksi. Yhteisen hyvän ja turvallisen tulevaisuuden eteen. Seisotte eturintamassa sen tunnelin suulla, jonka toisessa päässä ei juuri nyt näy kovin kirkasta valoa. Me näemme siellä kuitenkin teidät, ja se luo toivoa, joka välkehtii valona.
Yksikään teistä ei ehkä kuulu palkkatilastojen piikkipaikoille. Yksikään teistä ei ole valinnut ammattiaan kerätäkseen kunniaa. Ei herää yhteenkään aamuun vastaanottaakseen ihailua ja aplodeja. Kaikkea sitä, minkä te todella ansaitsette.
Minä kirjoitan, tuo tuolla suunnittelee, kolmas ja neljäs pitävät puhelinpalaveria. Meillä ei ole hätää, suoraan sanottuna varaa valittaa mistään. Meidän tehtävämme on yksinkertaisesti pysyä kotona, mutta kuinka kauan varhaiskasvatuksen osaajat jaksavat? Mitä tuntee kaikkensa antanut ja itsensä alttiiksi laittanut lähihoitaja palatessaan kotiin kaiken sietokyvyn jo tunteja sitten ylittäneen pitkän vuoron jälkeen?
Monelle meistä tekee ihan hyvää huomata, että se mitä pidämme normaalissa arjessa sankaruutena, mitä ihailemme, mitä tavoittelemme, osoittautuu tosipaikan tullen täysin toissijaiseksi. Juuri nyt esimerkiksi menneiden tai tulevien aikojen urheilusaavutuksilla ja -sankariteoilla, elokuvatähtien rohkeilla roolisuorituksilla ja viritetyillä vatsalihaksilla, rokkitähtien leveillä haara-asennoilla ja kitarasooloilla, ei ole kovinkaan suurta painoarvoa. Tämän päivän sankareilla saattaa olla maskit kasvoillaan, mutta viittoja he eivät vieläkään kanna.
Joten kun syöt sitä täysjyväleipää ja vietät perjantai-iltaa perheen kesken, katsellen koko ajan kaaottisemmaksi muuttuvaa maailmantilannetta TV-uutisista, kiitä vaikka vain ajatuksissasi. Kiitä viljelijöitä, tehdastyöläisiä, logistiikan ammattilaisia, kauppiaita, kauppojen työntekijöitä, lääkäreitä, hoitajia, opettajia, siivoojia ja kaikkia niitä, jotka uhraavat joka päivä suuren siivun omasta turvallisuudestaan ja ajastaan pitääkseen meidät muut hengissä.
Ja kun kohtaat heistä jonkun, ole kohtelias, kuuntele, ymmärrä väsymystä ja vaatimuksia, anna imeä voimaa itsestäsi. Sinun, minun, meidän huomisemme on juuri nyt heidän jaksamisestaan kiinni. Kiitos!
#ArjenPienet
