Tervetuloa.

Pieni askel ihmiskunnalle, suuri minulle,

vierähti vain vaivaiset seitsemisen vuotta siitä hetkestä, kun ensimmäistä kertaa joku ehdotti tekstien tuottamista jonkinlaiselle omalle alustalle. Jo tuolloin mietin blogia hyvänä vaihtoehtona, mutta laiska luonne ja hitaasti käyntiin lämpiävä kone hidastivat ”hieman” prosessia.

Noihin seitsemään vuoteen mahtuu useampia perseelle potkijoita, jotka kannustivat samaan asiaan. Jokainen teistä potki sen verran eteenpäin, että sain kun sainkin napattua itseäni niskasta kiinni ja kasattua tarpeeksi rohkeutta räjäyttää pöytälaatikon selkosen selälleen. Perse on noista potkuista kipeä, mutta kiitollinen.

Tämä blogi ei sisällä mehukkaita mielipidekirjoituksia, päätöntä politikointia tai muuta vastaavaa paatosta, jota löytyy muutenkin nykypäivänä jokaisen nurkan takaa ihan tarpeeksi.

Täällä ei pueta pikkutakkia niskaan ja siemailla shampanjaa korkeajalkaisista, vaan vedetään mieluummin polvet notkuen hyvällä pilkkeellä suoraan saavista. Otetaan väliin lasillinen leppoisaa asennetta ja ajatellaan oikein ajan kanssa. Haaveillaan tanssilavojen laidoilla, paikallisbusseissa, kauppajonoissa, koulun liikuntasalissa ja sairaalan tupakkahuoneessa.

Ainoa tavoite on ampua rumputulta niistä arjen pienistä asioista. Niistä hetkistä, tavaroista ja tunteista, jotka ovat loppujen lopuksi äärimmäisen suuria. Vedetään vakavasti, huumorilla tai tunteella, mutta aina mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti.

Jos kiinnostaa pysyä kyydissä uusimmissa julkaisuissa ja muissa kuulumisissa, käy klikkaamassa seurantaan sivut Facebookissa ja Instagramissa.

– Marko Östman –