Viiden polven vedet - osa 9: ”Tuuleen taipuva.”

Magnus kävi öisin Annalta salaa pienvenesatamassa. Tuijotti puuvenettä ja puhui sille kuin vanhalle ystävälle.

Vene oli harmaa aina vain. Alakuloinenkin, niin kuin syksyllä viimeisien joukossa laiturissa lepäävät aina. Toisin kuin keväällä ne ensimmäisenä lasketut, Magnus mietti, niistä huokuu ylpeys ja sellainen selittämätön rohkeus.

Magnus kiersi päivät, illat ja yöt jonoissa. Vessoissa ja vaateputiikeissa, kivijalkakauppojen syntymäpäivillä kahvikuppeja kumoamassa. Autoliikkeistä ja kukkakaupoista kertyi ilmaisia ämpäreitä, tanssiravintoloista loiventavia.

Anna seisoi rintamamiestalon ikkunalla, kahvipannu kuumana odotti yllätysvieraita ja Magnusta. Kukaan ei kolistellut rappusissa.

Samaa matkaa jatkui kuukausi, toinen ja kolmas, kunnes seottiin jo laskuissa. Syysöinä Magnus silmäili rännien alastulosta vyöryvää vettä. Keräsi taivaalta tippoja kämmenkuoppaansa. Huulilla kaikesta puuttui suola. Joku avasi ikkunan ja käski häipyä vieraasta pihapiiristä.

Taksijonossa tapeltiin. Veri sekoittui ketsuppiin kauluspaidan rintamuksessa. Taksi kiersi pyynnöstä rantatien kautta. Magnus seisoi laiturin päässä. Väylä oli, välineet puuttuivat.

Kotiin tullessa Magnus oli vanhentunut vuosikymmeniä. Lukot vaihdettu ja Anna muuttanut jo muualle. Mökistä saadut rahat oli talletettu Magnuksen maksaan. Enää ei onneen riittänyt vaikka kuinka sylki molempiin saappaisiin.

Marraskuun ajan Magnus makasi siltojen alla sikiöasennossa. Kutsui ystävikseen niitä, jotka tarjosivat huikkaa ja antoivat sammua rauhassa. Päivisin oli ikävä poikaa, öisin untuvapeittoa.

Eilisen pelasti etanoli, tämän päivän tikkuviina, huomisen humalaksi riitti jo vahvempi deodorantti. Ajan myötä Magnuksen muisti pelasi enää vain kolmenkymmenen sekunnin matkalta. Mies ei muistanut enää poikaansa, mutta muisti suntin raosta pilkottavan horisontin. Tutut kivet, karikot ja matalat. Kaislikon, joka joskus taipui kevyessä tuulessa niin kovin, että kävi sääliksi.

Mistä sitä tietää, missä vaiheessa Magnus unohti elämänsä ja sitä myötä elämä Magnuksen. Tuulen mukana merelle kieppuva hiipui niin hiljaa, ettei kukaan tiennyt missä, minne ja milloin.

* * * * *

Lue kaikki Viiden polven vedet täällä.

* * * * *