Viiden polven vedet - osa 6: ”Kaukana kotoa.”

Wesdmanin isäntä alkoi olla jo sen ikäinen, että sai pitää täysipäiväisesti housunhalkoa auki. Matilda hillosi marjat. Haettiin kaupungista televisio.

Istuttiin italialaisen ravintolan terassilla Ikean rottinkituoleissa ja tilattiin Pekingin ankkaa ja lasit Ouzoa. Katseltiin norjalaisiin villapaitoihin itsensä verhonneita ranskalaisia laiheliineja ja niiden uuden karheita Mersuja.

Matilda näki siinä yhdellä kertaa maailmaa. Isännän mielestä oltiin vain helvetin kaukana kotoa.

Tuli myrsky ja oli viedä kotimökistä katteet. Rukoiltiin Jumalaa koko perheen voimin tuvan pöydän ääressä. Valu väritti tupaa ja toi harhantunteen, että oli lämmin.

Aamulla oli sahalle suunnanneet tukit irronneet lautoistaan. Ne valuivat polttopuiksi suoraan omaan rantaan. Lupaa ei ollut, olivat sahan omaisuutta, mutta kun niistä sahasi päistä leimat ja pökkäsi leimalliset ensimmäisenä pesään, olivatko ne sitten enää kenenkään?

Sahanmiehet kävivät viikkoa myöhemmin. Jos olivat, niin eivät ainakaan tunnistaneet.

Poika ilmoitti saunanlauteilla, että perinteet olivat ajansaatossa päivettyneet pelkäksi paperiksi ja lensi perämoottorilla mantereelle. Isäntä pettyi, mutta ei sanonut sivulausettakaan ääneen.

Isäntä pelasi yksikseen ristinollaa. Matilda kehräsi rukilla kyyneleistä essua. Oltiin taas kaksin. Suunniteltiin tulevaisuutta television mustavalkovalossa ja Sulo Vilénin vierailun ajaksi talo hiljeni. Mietittiin viikoittain äkkilähtöjä lämpimään. Päätettiin lämmittää pihasauna.

Saunan jälkeen isäntä poikkesi rantakivikkoon kätketyllä piilopullolla. Istui pihakeinuun ja piirsi sormellaan ilmaan suntin raosta pilkottavan horisontin. Väisti leikiten tutut kivet, karikot ja matalat.

Kaislikko taipui kevyessä tuulessa niin kovin, että kävi jopa sääliksi. Ajatukset viipyivät illassa, kunnes uupuivat pihakeinuun. Keinu ei koskaan lakannut liikkumasta.

* * * * *

Lue kaikki Viiden polven vedet täällä.

* * * * *