Viiden polven vedet - osa 4: ”Tauottomaan tuuleen.”

Kuinka onkaan soutaa tyvellä kiirettä vastaan, Wesdmanin isäntä puhkui hampaidensa välistä. Homma oli ikänsä aironneelle kuin mantereen pojille polkupyörän veisuu, ja kuitenkin nyt tuntui kuin tahkoaisi tervalaarissa.

Oli tullut tunne, että nyt synnytetään syöjiä lisää. Verkot jäivät kokematta kun kokka otti nokkaa kohti kotia. Kotirannassa näkyi vanha isäntä ikkunassa, äitimuori polkaisi pihan poikki kantamuksineen. Tuulenselällä matkaava suolavesi löi raikkaana kasvoille. Sen avulla jaksoi hengittää.

Rantaan päästyä ei mietitty, vaan solmut sopivan kireiksi ja tupaan kuin talollinen ikään. Käännyttivät saunakammariin, siellä sitä ääntä tehtiin ihan niin kuin ennenkin.

Matilda oli torilla vihanneksia kauppaamassa. Saaresta syntyjään, mutta isäukko oli trokannut itsensä kruunun kahleisiin. Oli muutettu mantereelle pakosta ja tehty tilallisille töitä. Matilda kuvitteli kahleet kultaisiksi, eikä Wesdmanin isäntä tohtinut korjata.

Mentiin siltä istumalta yksiin. Olisi Matildalla ollut taluttajia monessakin suunnassa, kyllä Wesdmanin isäntä sen tiesi. Ihmetteli vielä ääneen, kuinka se kuitenkin tahtoi takaisin tauottomaan tuuleen ja uittamaan varpaitaan omassa rantamatalassa.

Isäntä jatkoi isänsä töitä. Puski kalaa savuun ja savusta torille. Saatiin sähkötkin, mutta ei uskallettu heti käyttää. Kalamiehet kävivät veisaamassa haitarilla virsiä. Tanssittiin tuvassa, vaikka se synniltä toisinaan tuntui.

Hankittiin kaupungista levysoitin, jolla oli sellainen hieno nimikin, jota ei kieli taipunut tapaamaan. Kolmen viikon päästä käytiin ostamassa ensimmäinen savikiekko.

Matilda itki makuuhuoneessa. Laskettu aika oli juhannusaattona ja onnekkaille se osui oikeaan.

* * * * *

Lue kaikki Viiden polven vedet täällä.

* * * * *