Viiden polven vedet - osa 3: ”Myrskyä, tyyntä.”

Vanha Wesdman pyyhki nenänsä hihaan, Alfhild torui. Tohti kun oli tavaksi tullut. Tehtiin kansalaissodan päätteeksi poika ja heti perään tasapuolisen hallituksen muodostamisen täytteeksi tytär.

Poika kalasti ensimmäisen sinttinsä ennen kuin askelsi ensimmäistä varpaallista. Eikä aikaakaan, kun pojassa oli jo miehen mittaa tarttua isänsä toimeen. Ensin apuna ja sitten asiamiehenä, kunnes oppi riisumaan lakkinsa asiakkaissa ja oli aika vaihtaa aisankannattajaa. Se oli kova suustaan, torilla epäilivät hulluksi.

Tytär muutti kaupunkiin. Halusi Amerikan auton ja kotiapulaisen. Sanoi ettei Jumala näe näin kauaksi mantereen rannasta. Vävy kävi vetämässä halot pilkun tarkkaan pinoon ja pakkaamassa tyttären laukut. Vanha Wesdman antoi vävyn puhua läpiä päähänsä pelkästä jännityksestä. Soudettiin mantereelle vaiti.

Poika haki torikojulta, perunan ja porkkanan välistä, vaimon itselleen ja jakoi oikeuden isälleen pyöritellä päivät pitkät pitkää siimaa sormensa ympärille. Hulluksihan siinä meinasi tulla, kun koko ikänsä on yrittänyt työn tointa toimittaa.

Ja niin kuitenkin jäi osaksi nyt tuijotella rantaan. Piste oli saavuttanut ihmisolennon muodon. Vanhan Wesdmanin omin käsin vuolema soutuvene halkoi tyyntä syvää poikansa pyörittäessä airoja.

”Nyt ois varmaan aika lähteä,” Vanha Wesdman tokaisi. Alfhild pakkasi pinon puhtaita pyyhkeitä kainaloonsa ja kaksi tonkkaa kuumaa vettä kämmentensä kannateltavaksi.

Vanha Wesdman lähti juhannussalon sytytykseen ja mietti matkalla, että vanhetessa jotkin asiat tosiaan muuttuvat. Joskus ihan tuntuu, että vaimo tietää paremmin. Salko syttyi ja Vanha Wesdman ihaili sitä yksikseen.

Saunatuvassa rääkäisi vastatullut. Väsytti. Vanha Wesdman oikaisi salon juureen. Heinänpätkä huulillaan, kunniakkaasti.

Vanha Wesdman, tuo sodan runtelema, raskaasti muokkaama, vakavaksi vetämä mies, joka jakoi aina elämänsä kahtia - sotavuosien kahta puolta. Mutta siitä sodasta, siitä hän ei puhunut koskaan.

Olisiko puhunut sittenkään, jos olisi ollut näkemässä, miten seuraava marraskuu meni ja alkoi tehdä taas seuraavasta polvesta hajanaisia. Sanoi aina vain, että maailmaan mahtuu myrskyä ja myrskyn takana odottaa usva, usvan takana on sumu ja sumun takana tyyni.

* * * * *

Lue kaikki Viiden polven vedet täällä.

* * * * *