Viiden polven vedet - osa 20: ”Yhtä henkistä bulimiaa.”

Armeija jäi Onnilta kesken, koska kaikki muut marssivat väärään tahtiin. Onni myönsi, että reissusta jäi sen verran käteen, ettei elämä tosiaankaan ole mikään kenraaliharjoitus, vaan vuosien mittainen alokasaika täynnä VMTL:ää.

Hoidettiin velvollisuus loppuun siviilipalvelusmiehenä sairaalassa. Isä sanoi, että elatus loppui siihen. Onni otti vapaa-ajalla osaa politiikkaan, koska kaikki nyt vain pitää tehdä itse. ”Kommunisti”, joku huusi kun Onni sovitteli punaista ruusua rintaan.

Onni liittyi Greenpeaceen, koska Free Willy -elokuva teki vaikutuksen ja valaiden tilanne valvotti öisin. Onni pesi hiuksensa saippualla ja oksensi. ”Henkinen bulimia”, Onni sanoi ja loikkasi vihreisiin.

Aino myi tupakkaa kylän viimeisestä luukkukioskista, sairaalan kanttiinissa. Onni haki elämänsä viimeisellä markalla merkkareita, vaikka vihasi salmiakkia.

Aino ymmärsi jääkiekkoa tietämättään, se poisti korttipakoista aina padat. ”Pasianssi on yksinäisten ihmisten laji”, Aino sanoi pelkissä alusvaatteissa ja piteli toisessa kädessään pokerin pienintä mahdollista kättä.

Pyöräiltiin satamaan katsomaan lähteviä laivoja ja Aino hyräili ”Paranoidia” korvakäytävään. Paimennettiin sorsia rannalla juhannusyönä. Festivaalien viimeinen keikka oli ohi ja joku oli varastanut teltan.

Aamulla Aino verhoutui pyyhkeeseen kuin kaikkien maiden yhteiseen lippuun. Sen sormet muodostivat rauhanmerkin. Ruotsinlaiva lipui läheltä ohi. Onni piilotti valokuvan siitä hetkestä tyynynsä alle. Silloin kun oli vielä soveliasta olla romanttinen.

Tuli talvi. Homma toimi ja peitto heilui. Lennettiin kotoa kuin leppäkeihäät. Lyötiin Apulannat ja astanga-joogat samaan levyhyllyyn ja hitsattiin ajatukset yksiin.

Asuttiin ahtaasti, mutta ahkerasti. Opiskeltiin töihin ja sisusteltiin. Aino teki verhot Lanzarote-pyyhkeistä. Läpivedon hetkellä palmut huojuivat rantamaisemassa, sen takana valtion miehet vetivät asvalttia ja puhuivat rivoja. ”Uutta Marimekkoa”, Aino perusteli pesuhuoneessa naapurin naisille.

Kaljakorit vaihtuivat keinutuoliin ja keinutuoli nahkasohvaan. Ei istuttu, katseltiin vain ja kehuttiin vieraille. Anoppi kaatoi kahvit sohvalla syliinsä. Annettiin anteeksi ja aamuyöstä itku silmässä hangattiin Juhla Mokkaa karhunkielellä keinonahasta. Jäi muisto, jonka arvo mitattiin rahassa ja jota ei osattu arvostaa.

Ostettiin Ikeasta parisänky. Onni eksyi kahdesti, kun kadotti Ainon eikä seurannut lattiassa olevia nuolia. Onni pyöri ympyrää. Nuori nainen pelasti ja vei info-pisteelle. Aino tuli kuulutuksen jälkeen. Loppuajan Onni odotti kahviossa ja söi lihapyörykät sekä muusin.

Tehtiin joulutähdistä ja rairuohosta viherkasveja. ”Kaktuksen kasvatat kyllä ennen kuin lapsen hankit”, äiti sanoi. Kaktus kuihtui kuukaudessa ja puolen vuoden päästä syntyi Aava, esikoinen.

* * * * *

Lue kaikki Viiden polven vedet täällä.

* * * * *