Viiden polven vedet - osa 16: ”Unta ikkunalla.”

Onni potki, pingotti vatsaa ja syntyi kaksi kuukautta etuajassa, näyttäen samalta kuin kaikki muutkin vastasyntyneet Närpiössä – suomenruotsalaiselta. Isä katseli aamuöisin keittiön ikkunasta postinjakajaa, ”Saatanan Svante”, suhisi suupielistä joka kerta, kun lehti kolasti luukusta.

Onni tuotiin synnytyslaitokselta pärekorissa pölyiseen kaksioon. Olohuoneen seinällä oli Urho Kekkosen kuva ja kirjahyllyssä Aku Ankat pakattuna keltaisiin kansioihin Valittujen palojen viereen. Veli Immo tuli kaksi vuotta jäljessä. Koko elämänsä.

Vajaan vuoden ikäisenä Onni vietiin naapuriin päivähoitoon. Täti säilytti tekohampaita vesilasissa ja tarjoili kesäkeittoa, joka päivä seuraavat viisi vuotta. Onni puri hampaita yhteen, etteivät ne putoaisi ja joutuisi tiskipöydälle toisten viereen. Täti kutoi, seinäkello nakutti raskaasti. Onni oppi laskemaan viiteensataan neljävuotiaana.

Kesät Onni vietti isovanhemmilla ja istui illat isoisän sylissä. Siinä ei ruinattu eikä riidelty, siinä oltiin hiljaa, että pappa kuulee uutiset.

Onni löi pihalla pullonkorkkeja vasaralla tasaiseksi ja askarteli vessapaperirullan hylsyistä kiikarit. Isoisä käski tarkkailla suntteja, kiviä ja karikoita. Sanoi, että jos oikein tarkkaan tiirailee, saattaa tyynellä nähdä kaislikon taipuvan kevyessä tuulessa niin kovin, että käy sääliksi. Ajopuun nostavan päätään pinnalle, vain kurkistaakseen kesäillan aurinkoa ja hauen nousevan haukkaamaan happea.

Ja jos oikein tarkkaan katsoo, voi nähdä mökin, jossa katiska makaa rantasaunan seinustalla, pitää sitä tupaa tietyllä tavalla pystyssä. Ja pihakeinu liikkuu vaikka ei tuulisikaan. Sinä iltana Onni nukahti ikkunalle.

* * * * *

Lue kaikki Viiden polven vedet täällä.

* * * * *