Viiden polven vedet - osa 15: ”Isänsä näköä."

Leevi ei soittanut isälleen vuosiin. Oli varma viskin tuoksuvan puhelimen läpi. Ja kun soitti, soitti liian myöhään. Leevi kävi isänsä haudalla jouluaattoyönä. Joi puolet viskistä ja tarjosi toisen puolen kukille.

Kukaan ei tiennyt mihin, missä ja milloin mies oli kuollut. Joku kertoi taipuneen tuuleen. Leevi istui haudan vierellä hangessa ja tunsi vahvaa yhteenkuuluvuutta.

Reissusta jäi virtsaputkentulehdus. Leevi sai lekurilta lääkekuurin ja kunnanmiehiltä kirjastokortin. Lupasi tutustua kirjallisuuteen. Kuukauden jälkeen se kertoi torilla pystökaffella, että kaikki menee – Korkeajännityksestä Tex Willeriin ja Annasta Aku Ankkaan.

Tultiin eläkeikään. Maija pyörtyi potunhakureissullaan portaissa. Leevi tyhjensi viimeisen pullon ja kiersi korkin kiinni. Loppuun painittu erä, Leevi sanoi kun vanhat kaverit tarjosivat.

Maija muutti osastolle. Leevi opetteli keittämään perunan ja kiehauttamaan kastikkeen. Leevi aloitti kuntouinnin. Uimahallin saunassa raavaat äijät juorusivat. Valot olivat liian kirkkaat ja vieraat lapset turhan äänekkäitä. Joku istui ylälauteella uimalasit päässä. Siitä tiesi, että ollaan kotikylän kerman keskuudessa.

Rippileirille ostetut uimahousut kiristivät. Leevi ui 38 metriä. Maijalle Leevi kehui kauhoneensa hyvän matkan neljättä ja aloittavansa uimisen tosissaan. Seuraavan kerran Leevi päätyi uimahalliin puolen vuoden päästä. Silloin Leevi ei poistunut saunasta.

Maija sanoi aina, ettei Leevi rakastanut. Kyllä Leevi rakasti, mutta vasta kun Maija ei enää ymmärtänyt sitä. Leevi istui osastolla aamusta iltaan sängyn vieressä, piti kädestä ja syötti.

Leevi nukkui yöt lattialla. Leevi hyräili korvaan Mårtenssonia ja itki aina kertosäkeen jälkeen. Leevi sanoi, että Maijan sisältä kuului edelleen se sama tyyni kohina, kuin 50 vuotta aiemminkin. Leevi sanoi Maijaa simpukakseen.

Maija luuli joka päivä lounasaikaan Leeviä talonmieheksi. Leevi sanoi, että niin kauan kuin toinen muistaa, se riittää siihen, ettei mikään muutu. Se jäi nuorelle osastonhoitajalle mieleen.

Leevi uskoi loppuun asti, että Maija tulisi vielä kotiin. Muutettaisiin sukujuurten siunaamaan saareen ja haettaisiin Ämpärporin kansalaisuutta, siltä varalta, että sattuisivat pitämään täysijärkisenä.

Lastenlapset leikkisivät omenapuun alla ruotsalaista laatikkopiiloa. Katseltaisiin, kun toinen menee laatikkoon piiloon ja toinen yrittää arvuutella kumpi siellä on. Pidettäisiin huolta, ettei maailmaa rikota eikä arkeen tule säröjä.

Leevi ei suostunut vanhainkotiin. Leevi kuoli Ruutanansa kyydissä kuivalle maalle. Tarjoiltiin kahvia ja lusikkaleipiä. Leevin kuvan vieressä paloi kaksi kynttilää. Leevissä oli isänsä näköä loppuun asti.

Pappi lauloi ”Ystävä sä lapsien” korkealta ja kovaa – mutta vasta kun kaikki olivat vieneet kenkänsä eteiseen.

* * * * *

Lue kaikki Viiden polven vedet täällä.

* * * * *