Viiden polven vedet - osa 12: ”Ei uittamalla muuksi muutu.”

Myrskyluodon Leevi vei Maijansa vihille, koska tämä sopi hänen maisemaansa. Hääkuvassa valkoisen kauluspaidan rintataskusta paistoi punainen Marlboro-aski ja silmistä polttareiden puna. Maijalla oli paksut pullonpohjalasit ja tuuhea permanentti. Kuva näytti vuosien päästä kuin kusessa uitetulta.

Appiukko piti häissä puheen. Leevi otti sen haasteena ja löi oman maljapuheensa kahtia: ”Ei minun eukkoni ole mikään murunen, se on täys’ leipä. Suomalainen mökin akka, joka on justiinsa eikä melkein”. Kilisteltiin vaivautuneina. Toivotettiin onnea, pappi meinasi laulaa ”Ystävä sä lapsien”. Leevi heitti kengällä.

Tehdas suljettiin. Surkuteltiin, suudeltiin ja sovittiin, että pärjätään. Lakanat heiluivat kesäillan tuulessa pyykkinarulla ikkunan alla.

Onni potki ensi kertaa vain pari viikkoa myöhemmin. Puoli vuotta siitä ja lyötiin hätäkaste: ”Onniksi sitä on sanottu, ei se muuksi uittamalla muutu”, Leevi sanoi. Pappi meinasi laulaa ”Ystävä sä lapsien”. Leevi heitti kengällä.

Pappi vei mennessään kostoksi, tai kolehdiksi, Maijan perintölusikat. Leevi oli avojaloin ja kantoi keskelle olohuonetta olutkorin. Leevillä meni viikko varpajaisia juhliessa.

Leevi etuili aamuyöstä grillijonossa, tilasi hampurilaisen munalla ja Coca-Colan rahalla. Turpa umpeutui kolmen miehen voimin.

Iltapäivällä Leevi nojaili pankin seinään ja huusi, että kelpaa sitä olla, kun on rahaa selän takana. Maija pisti parkkimittariin markan. Leevi muistutti, että siinä meni sitten viimeinenkin, ja istui auton kyytiin.

* * * * *

Lue kaikki Viiden polven vedet täällä.

* * * * *