Viiden polven vedet - osa 11: ”Survojien sukupuuta.”
Leevi toi merimatkoiltaan maailmanluokan muistoja - pysyviä ja kivuliaita. Espanjasta olkapäähän kaiverretun ankkuritatuoinnin, Travemündesta tippurin ja Kuubasta jotain sormiin sopivaa – sikareita ja silikonilla pumpatun kuuman kuubattaren. Se paikkui pakkasissa, suli seuraavana suvena sormiin ja loikkasi jonkun piirimestaruuksia voittaneen pitkätukkaisen pituushyppääjän matkaan.
Loikka oli pitkä ja Leevi otti sen niin itseensä, ettei enää kuunaan koskenut minkäänlaiseen mittanauhaan. Kaikki siitä eteenpäin mitattiin askelilla ja nyrkeillä – neliömetrit ja juodut pullot.
Leevi vetäytyi kuoreensa, haki kalasatamasta kuusitoista pulloa kuun polttamaa ja piiloutui Pappilankadulla pölyttyvään patruunan vanhaan pihavajaan. Leevi yritti niellä kuusi päivää hikkaa. Seitsemäntenä aamuna maailma oli valmis.
Leevi heräsi krapulaan torilta poski ketsupissa ja takamus tomaattilaatikossa. Se piti sitä kutsumuksena jostain ylempää ja ajatti itsensä bussilla naapuripitäjään. Hankki siellä menolipun Närpiöön. Matkalla oli laakaa lakiaa eikä rannan rantaa.
Närpiössä olivat kielimiehiä, sukunimet soivat suussa hassusti - oli Andersson ja Svensson, mutta ei Virtanen eikä Korhonen. ”Ikinä en opi mitään Mårttensoneja lausumaan”, Leevi itki Jaloviinan vahvuisilla kyynelillä itsensä uneen.
Leevi halusi erottautua joukosta ja vaihtoi nimensä Wesdmanista Myrskyluodoksi. Miehen kieli kun ei ollut koskaan taipunut d-kirjainta lausumaan. Omien sanojensa mukaan piti sitä epäkirjaimena.
Muutos kaikui kotikylän kuuloon ja siellä sanoivat sitä hienoksi vedoksi r-vikaiselta mieheltä. Leevi otti sen kehuna. Ehdottivatpa nuo kotipitäjässä nimeksi Näkäräistä, jotta nähtäisiin kerrankin nimensä mukainen mies.
Leevi purkitti tomaattimurskaa kolmessa vuorossa. Leevi ei ollut silittäjien sukupuuta. Sanoi olevansa survoja. Maija taas oli siivooja. Osuttiin samaan aikaan tehdassalin tunkkaiseen tupakkakoppiin, jonka seinällä julisteessa luki ”Vain dorka ajaa dokussa”. Se soi Leevin korvissa Rimbaudin runona.
Maija oli hyvä nainen. Sellainen, johon voi luottaa. Ei nyt kuulemma ihan niin kuin Karhuvaaran Lauriin, mutta luottaa nyt kuitenkin.
* * * * *
Lue kaikki Viiden polven vedet täällä.
* * * * *