Viiden polven vedet - osa 10: ”Mutkan kautta.”

Leevi syntyi keskussairaalan pehmeälle patjalle jouluaattona. Isä käveli synnytyssalista ulos suoraan kirpeään pakkasaamuun, veti syvään henkeä ja mietti samaa, mitä jokainen vasta isäksi tullut miettii: ”Tässä sitä ollaan. Valmiina varpajaisiin.”

Ristiäisissä poika sai leimansa isoisoisänsä mukaan. Leif taipui ajan hengen mukaisesti piirroshahmolta lainattuun nimeen. Isoäiti piti sitä lempinimenä ja kirjoitti joulukortteihin Leif.

Leevi oppi rattaissa tunnistamaan erimerkkiset perämoottorit pelkästä äänestä. Kolmannella luokalla Leevi voitti Hymypoika-patsaan ja taitteli sille päähän paperista sydvestin. Äidinkielen opettaja näki siinä Väinämöisen ja historianopettaja Hitlerin. Leevi sai kiitosta ja karttakepistä sormille.

Leevi maalasi kirkkoveneen koulun piha-asvalttiin. Rehtori kehui sitä kauniiksi auringoksi ja soitti kotiin. Äiti häpesi ja isä moitti, iski silmää ja totesi, että onhan se toisaalta hyvä, että poika ymmärtää merenkäynnin päälle.

Isä vei rantaan matkalla uimahalliin. Näytti sormella taivaanrantaa ja sanoi, että tuolla ovat sinun juuresi. Leevi pyöritteli sytytintä taskussaan ja mietti, ettei koskaan oppisi uimaan.

Rippikoulun jälkeen isä vei kalaan. ”Mies käsittelee naista juuri niin hellästi kuin mies käsittelee pyydystämäänsä haukea”, isä sanoi. Istuttiin lopun aikaa vaiti ja tuijotettiin vuoron perään kelloja. Isokoskelo ui poikasineen viuhkamaisena jonona rantakaislikossa. Se tuntui Leevistä luonnonihmeeltä - viattomat ja jonkun suuremman syömäksi tulevat, Leevi mietti. Oltiin kalastettu auringonlaskuun, mutta mitään ei tarttunut.

Leevi jätti lukion kesken, kun käskettiin tutkia saaristolaisten elämää ja kirjoittaa siitä omin sanoin aine. Leevi piirsi ainepaperiin suntinraosta pilkottavan horisontin. Väisti kynällään leikiten vieraat kivet, karikot ja matalat. Taustalla kaislikko taipui kevyessä tuulessa niin kovin, että kävi sääliksi. Suntissa ajopuu nosti päänsä pinnalle vain kurkistaakseen kesäillan aurinkoa. Leevi kirjoitti kuvan alle: ”Minä haen kalani kaupasta” ja poistui luokasta.

Leevi pestautui rahtilaivaan puosuksi viemään paperia Amerikkaan. Äiti itki ja sanoi, että samanlainen syntinen selkärankainen olet kuin isäsikin, että kyllä sinä pärjäät, joskin mutkan kautta.

Laiva irtaantui satamasta ja Leevi poltti täkillä piipullisen. ”Jossain täällä mun juureni ovat”, Leevi mumisi itsekseen ja kopautti karstat laittomasti laidan yli.

Hauki haukkasi happea tyynellä, haukkasi karstat, juuri sen saaren kohdalla, jonka rannalla oli rapistunut puinen soutuvene. Reikä pohjassa ja sokeria tankissa. Rantakivikon kätköissä kulauksen mittainen pohjatilkka piilopullossa ja pihakeinu, joka ei koskaan lakannut liikkumasta.

* * * * *

Lue kaikki Viiden polven vedet täällä.

* * * * *