Viiden polven vedet - osa 13: ”Merirosvoja ja kaartilaisia."

Laskettiin pers’lujua ohuella leivällä. Tili oli tauotta tyhjä. Leevi muutti pesueensa takaisin kotipitäjään, koska ei osannut kerjätä ruotsiksi. Kertoi kantakapakassa, että on se kumma, kun ei omaksi kotimaaksi saanut rahaa ruinata.

Syntyi Immo. Kuopus, jolla oli jykevä leuka, tarttuva nauru ja joka voitti myöhemmin niin usein arvonnassa, että koko suku kirjasi arvontalipukkeisiin Immon nimen ja oman puhelinnumeronsa.

Immosta tehtiin kansikuvaa Anttilan kuvaston joulunumeroon. Sillä oli siinä päällään punainen porokuvioinen villapaita. Kuvastoja jaettiin sukulaisille joululahjaksi. Maija keräsi Immosta leikekirjaa.

Eleltiin elementtitalon kaksiossa ja yövyttiin kantakuppilan keittokomerossa. Pidettiin ikkunalaudalla serviettejä ja käytiin kaksi kertaa vuodessa Maijan vanhempien luona syöttämässä Onnille ja Immolle Pihlaja-karkkeja.

Leeville jäi ”Rentun ruusu” soimaan päähän. Se tuli aamuisin kontaten kotiin niin pitkälle kuin lyhyttä eteiskäytävää pääsi. Loppusijoituspaikka löytyi joka aamu lähempää ulko-ovea.

Matot tuoksuivat aina mäntysuovalle. Maija tuli uskoon, se sanoi, että Leevissä Jumala tasoitti luomistyötään. Siinä missä kamelit kävelevät parikin viikkoa juomatta, Leevi juo kaksi viikkoa eikä kävele metriäkään.

Maija leikkasi kaikkien miestensä hiukset kylpyhuoneessa kerran kuukaudessa. Leevi herätti Onnin ja Immon kuuntelemaan muminoita maailman meriltä ja satuja sukujuurista. Onni kuvitteli olevansa merirosvojen jälkeläinen, Immo kaartilaisten.

Immolla oli vaalea tukka ja siniset silmät, se pyysi joululahjaksi frotee-pyyhkeen. Immosta se kuulosti hienostoesineeltä. Leeville lasten kasvatus oli sitä, ettei saunassa syöty purkkaa eikä piereskelty. Leevi kertoi pojilleen seksistä aivan liian aikaisin.

* * * * *

Lue kaikki Viiden polven vedet täällä.

* * * * *