Neljänolla – osa 10: Rahvaan taidekoulu

Joulukuussa 2021, pyhien välipäivinä tartun tiiliskiven paksuiseen ja painoiseen teokseen, jota olen metsästänyt jo jonkin aikaa. Helena Ruuskan kirjoittama Hugo Simberg – Pirut ja enkelit -elämäkerta avaa yhden merkittävimmän suomalaisen taiteilijan tarinan.

Itsellenikin tuntemattomasta syystä olen viime aikoina suunnannut mielenkiintoni maalaustaiteeseen. Olen ehtinyt jo aiemmin tutustua esimerkiksi Arvid Bromsin, Pablo Picasson ja Jean-Michel Basquiatin elämiin ja teoksiin.

Mitään en maalaustaiteesta juurikaan ymmärrä, mutta tieto lisää aina mielenkiintoa, ja sitä kautta on helpompi tutustua ja oppia uusista aiheista. Tiedän, ettei mikään taide synny ainoastaan taianomaisen inspiraation voimasta, sillä taustalla on oltava aina myös elettyä elämää, jotain mistä ammentaa – tietoisesti tai antaen alitajunnan virrata.

Lukiessani Simbergin elämää mieleeni muistuu yläasteaikainen kouluretki Helsingin Ateneumiin. Pitkäveteiseltä, pakotetulta tuntuva tutkimusmatka on kaukana siitä, mihin haluaisin keväisen keskiviikkopäivän käyttää. Laahaan jonon jatkeena tennareitani teokselta toiselle, ajatuksissa ainoastaan sopiva hetki karata kulkueesta ulos nurkan taakse tupakalle.

Yksi teos kuitenkin pysäyttää kulkuni ja vangitsee katseeni. Taulussa kaksi nuorta poikaa kantaa kahdella pitkospuulla, ajanmukaisilla paareilla vaaleatukkaista enkeliä, jonka silmät on sidottu valkealla liinalla. Vasemmassa siivessä näkyy veritahroja, taustalla avautuu vesistö ja metsämaisema. Nimekseen teos on saanut Haavoittunut enkeli, taiteilijana Hugo Simberg.

Paareja kantavista pojista toinen katsoo eteensä, toinen suoraan katsojaan kasvoillaan ilme, jonka voi tulkita yhdellä vilkaisulla monin eri tavoin. Ensisilmäyksellä pojan katseessa tuntuu olevan surua, sitten hän tuntuu pyytävän apua, tuntevan vastenmielisyyttä annetusta tehtävästä, seuraavassa hetkessä hän ikään kuin viestittää, että ”Katsokaa, tämän te saitte aikaan.”

Mietin merkillistä maalausta vielä kotimatkalla, tuijotan ulos bussin ikkunasta ja pohdin ikäiseni pojan katsetta. Myöhemmin maalaan samaisesta teoksesta oman versioni, kun kuvaamataidon tunnilla versioidaan uudestaan merkittäviä taideteoksia. Herra Simberg on tehnyt vaikutuksen teini-ikäiseen mieleeni, kuten satoihintuhansiin muihinkin suomalaisiin.

Nyt noin 25 vuotta myöhemmin Simbergin elämäkerran äärellä huomaan tutustuvani surulliseen, mutta samalla sympaattiseen ja vastoinkäymisistä huolimatta hieman optimistiseen hahmoon. Herkkään ihmiseen, joka kohtaa omat haasteensa ehkä suurempina kuin miltä ne muiden silmissä näyttävät.

Kuten aikanaan Ateneumissa, löydän kirjan sivuilta Haavoittunut enkeli -maalauksesta edelleen uusia kulmia. Teoksessa on kerrottu köyhän rahvaan ja ylimaallisen kohtaamisesta. Samaa tuntuu löytyvän myös taiteilijan omasta elämästä. Taitavana tarinankertojana Ruuska kuljettaa läpi ajankuvan ja yhden lopulta varsin lyhyeksi jääneen elämän, lähes 450 sivua tulee ahmittua huomaamatta.

Sulkiessani kirjan kannen, tiedän, että tahdon nähdä nämä teokset uudestaan. En tosin Ateneumissa, vaan Tampereen tuomiokirkossa, jonne Simberg on maalannut Haavoittunut enkeli - ja Kuoleman puutarha -teosten lisäksi massiiviset, aikanaan suurta pahennusta herättäneet Köynnöksenkantajat-freskon sekä Paratiisikäärme-kattofeskon.

Kesällä 2023 suuntaamme lomamatkamme Tampereelle, mikä tarjoaa mahdollisuuden tutustua näihin teoksiin. Heinäkuun auringossa kylpevä Lars Sonckin suunnittelema ja vuonna 1907 valmistunut kirkkorakennus on jo ulkoa varsin vaikuttava, ja sisätilat tekevät kunniaa kokonaisuudelle.

Kirkkosalia kiertää Simbergin maalaama peräti 52 metriä pitkä piikikäs ruusuköynnös, jonka taakkaa kantaa eri tavoin kaksitoista poikaa – elämän taakka on toiselle kevyt, toiselle raskas. Lehterin kaiteisiin asetellut noin kahden metrin korkuiset alastomat pojat kuvaavat Jeesuksen opetuslapsia, ja heidän alastomuutensa alkuviattomuutta ja ihmistä ilman sosiaalista naamiota.

Pääholvin katossa kiemurtelee pedon siivillä varustettu paratiisikäärme suussaan hyvän ja pahan tiedon omena. Käärmeen ympärille Simberg on asetellut pahuudelta suojaavia enkelin siipiä. Taiteilija on hakenut tarinaansa tasapainon.

Tilataiteen täydentää kirkkosalista katsottuna alttarin vasemmalle puolelle Simbergin maalaama Kuoleman puutarha, sekä oikealle ylös lehtereille syntynyt erilainen versio Haavoittunut enkeli -teoksesta. Tässä versiossa esimerkiksi hahmojen taustalle on maalattu kaksi savuavaa tehtaan piippua.

Vaikuttavaa kokonaisuutta katsellessa on samaan aikaan sekä helppo että tietyllä tapaa vaikeakin ajatella, miten Simbergin teokset ovat aikanaan herättäneet laajamittaista paheksuntaa ja vastustusta. Niitä on vaadittu useampaan otteeseen poistettavaksi, vaihdettaviksi tai ainakin vähintään muokattavaksi.

Kuoleman puutarhan luurangot, köynnöksiä kantavat alastomat lapsihahmot ja viekkaasti kiemurteleva käärme eivät ensi-istumalta sovi kirkkoon, mutta toisaalta näiden symbolismin mestariteosten kauneus on lumoavaa.

Nykypäivänä tämän kaiken arvo ymmärretään jo eri tavoin, mutta 1900-luvun alussa monet ihmiset näkivät näiden teosten kautta taidetta ensimmäistä kertaa elämässään, ja minä kehtasin saman vuosisadan lopulla pohtia poikkeamista tupakalle.

Ei tätä turhaan ole aikanaan kutsuttu rahvaan taidekouluksi. Ja sitä se taitaa olla edelleen, olen siitä itse yksi hyvä esimerkki.

NELJÄNOLLA-KOKEMUKSIA OVAT TOTEUTTAMASSA:
Asennuskivi Oy
Nuohouspalvelu Lehtimäki Oy
Viestintäosakeyhtiö Bonde Oy