Facebook-postaus käyttäjältä Marko Östman - Blogi

Sumusta valoon – mittaamattoman arvokas aika Katsotaan sitä hetken kuluttua, ja kuin huomaamatta tuo hetki venähtää päiviksi. Tehdään se sitten huomenna, ja viikot vierivät. Mennään sinne joskus myöhemmin, ja mietimme milloin se myöhemmin on. Kukapa meistä ei syyllistyisi siirtämään asioita eteenpäin. Mutta mitä sitten, kun elämä yllättää yhdessä silmänräpäyksessä ja siitä seuraavasta hetkestä, huomisesta ei olekaan täyttä varmuutta? Kun oma terveys, tai mikä pahinta, oman lapsen terveys onkin yhtäkkiä vaakalaudalla, sitä oppii yhden elämän tärkeimmistä asioista: jokainen päivä on ainutlaatuinen. Ryhdymme tekemään tänään sen, mistä olemme pitkään haaveilleet. Tajuamme, että huomiseen mahtuu taas uusia haaveita, ehkä myös haasteita. Raumalainen Rami Nieminen tietää, miltä tuntuu, kun sankka sumuverho vedetään silmien eteen. Miltä tuntuu, kun oman lapsen kipuja ei voi ottaa itselleen. Kun oma voimattomuus ja pelkotilat kasvavat niin suuriksi, että sen painon alla olisi helppo sortua. Syöpä-sanan edessä pienet arkiset murheet ovat yhtäkkiä olemattomia. Epätoivosta ja väsymyksestä huolimatta elämän on jatkuttava, on jaksettava taistella, tukea, etsiä tietoa – mitä tahansa, mitä oman lapsen hyvinvointi vaatii. Kun Niemisen Kasperi-pojalla havaittiin muutama vuosi sitten aivokasvain, eivät vanhemmat voineet jäädä sumuun. Oli toimittava ja tehtävä kaikkensa, jotta huominen olisi sellainen kuin se tänään on – stabiili, valoisa ja mittaamattoman arvokas, kuten kaikki aika, jonka elämme. ✖️ ✖️ ✖️ ✖️ ✖️ Tämä on tarina oikeasta elämästä, jonka olen jo pitkään halunnut kertoa. Iso kiitos Kasperille ja Ramille luottamuksesta, että suostuitte avaamaan kokemuksenne ja ajatuksenne avoimesti. Myönnän kirjoitusprosessin kostuttaneen silmät. Jos sinä luet tänään yhden artikkelin, lue tämä uusimman Paperilehti - Yhdessä olemme Rauma -julkaisun kansijuttu: www.paperilehti.fi/paikallisia-tarinoita/sumusta-valoon-mittaamattoman-arvokas-aika