Yhdet.

Yksi meistä ottaa perjantai-iltaisin yhden. Yksi meistä ei ota ikinä ensimmäistäkään. Yksi ei pysty enää koskaan jättämään sitä vain yhteen.

Yksi laittaa kolikon peliautomaattiin, yksi jukeboxiin, yksi kauppakärryyn. Yksi laskee yhtä kolikkoa pahvimukin pohjalla kolmatta kertaa kadunkulmassa.

Yksi syö ystäviensä kanssa, yksi perheen kesken. Yksi päivästä toiseen yksin. Yksi ei edes syö joka päivä.

Yksi meistä tanssii elämänsä tanssia kahden toista tuntia yhteen soittoon. Yksi tanssii toisten kanssa ravintolassa, yksi yksin kotona, yksi yhden kanssa pimeällä parkkipaikalla kauppakeskuksen valokylttien alla. Yhden jalat eivät kanna keittiöstä olohuoneeseen.

Yksi kuuntelee sitä yhtä tiettyä kappaletta toistolla. Yksi hyräilee sitä samaa aamuruuhkassa, yksi yövuorossa. Yksi laulaa sen kertosäettä suihkussa. Yksi hymyilee, yksi ikävöi. Yksi ei kuule koskaan koko kappaletta.

Yksi meistä on kaikkein kalleimmassa kainalossa. Yksi jättää tuon kainalon taakseen. Yksi ei siedä, yksi ei kestä, yksi kaipaa kosketusta. Yksi pelkää pimeää, yksi korkeita paikkoja, yksi kuolemaa. Yksi ei pelkää mitään, ja on pelkkää paskapuhetta.

Yhtä odotetaan autossa, yhtä ikkunalla, yhtä ei missään. Yksi viivyttelee törmätäkseen johonkin tiettyyn. Yksi ikävöi kotiin, yksi pelkää palata sinne. Yksi rakentaa kotia, yksi muistelee sen olemassaoloa.

Yksi meistä katuu tekojaan, yksi ei saa koskaan kyllikseen. Yksi itkee itsensä yön pimeään, yksi ei hallitse koko taitoa enää. Yksi pyytää anteeksi, yksi odottaa anteeksipyyntöä. Yhden sydän on puhdasta kultaa, yhden sydän ja silmälasit ovat särkyneet.

Yksi ottaa valokuvia yhteisistä onnellisista hetkistä, yksi katsoo kuvaa yhdestä onnellisesta hetkestä yksin. Yhdellä on lompakko täynnä kuvia, joissa lapset kasvavat. Yhdellä on kukkarossa pelkkiä kuitteja ja tyhjiä Lotto-kuponkeja.

Yksi kohtaa kaiken haastavan, hyvän ja pahan yhdessä. Yksi kaatuu kuralätäkköön eikä kukaan ole nostamassa ylös, kantamassa kotiin, auttamassa kuivaa päälle.

Yksi meistä ei koe mitään näistä koskaan. Yksi kokee kaiken yhden elämän aikana. Yksi yhdellä kertaa. Yhdelle ikuisuus on pitkä aika, yhdellä se kestää huomiseen.

Jos nopeasti laskin oikein, on meitä tässä perjantai-iltapäivän kassajonossa 16 henkilöä. 16 erilaista yhtä yhdessä. Keskivertoisesti tuohon määrään mahtuu kaikkea edellä mainittua.

Yhden hymyn takana saattaa olla suuri murhe, vakavan naaman takana tukahdutettu ilo – kaikki ei todellakaan näy meistä päältäpäin. Kohdellaan toisiamme sen mukaan.

Lue myös muut Arjen pienet täällä.