Vanhenevat.
Anna lastesi kantaa kaulanauhoissaan kotiavaimia. Vetää perässään pehmolelua kauppareissulla, kattaa keittiönpöytään paikan mielikuvitusolennolle. Juosta katanat tanassa keppihevosen selässä kuraisissa kumisaappaissa sisätiloissa.
Anna heidän syödä salaa suklaasi, jättää muruja ympäri huushollia ja maitoviikset huulien ylle. Pyyhkäistä pölyt maton alle. Piirtää tapettiin kruunuja, krokotiileja, kevään ensimmäisiä kukkasia. Kaataa maitolasin, pitkittää illalla peiton alle menoa.
Anna puolisollesi anteeksi arki ja kaikki typerät tavat. Anna unohtaa ajantaju, tekemättömät kotityöt. Viettää iltaa ystävien kanssa, olla hetken painoton, vetäytyä omiin oloihinsa. Vetää sinut kainaloonsa, suudella keskellä yötä, astua aamulla varpaillesi.
Anna sisarustesi soitella turhanpäiväiseltä tuntuvia puheluita. Ladella päättymättömiä lauseita puolenyön yli. Tavata toistamiseen tulevan kesän suunnitelmiaan. Kysellä kuulumisia, kirjoittaa joulukortteja, muistaa syntymäpäivät. Muistella niitä nuoruuden noloimpia hetkiä, jotka olit jo onnistunut unohtamaan.
Anna isäsi olla huolissaan. Epäillä esittelemäsi puolisoehdokkaan soveltuvuutta sinulle ja sukuun. Kaataa viskiä hänen lasiinsa, kunnes totuudet alkavat tulla kuin itsestään. Anna tarkastaa tasaisin väliajoin autosi öljyt, renkaanpaineet ja jarrupalat. Anna isäsi esittää vahvaa ja rohkeaa, vaikka voimat olisivatkin ehtyneet jo viime vuosikymmenelle.
Anna äitisi pakata mukaasi muusit ja makkarakeitot. Tuoda tullessaan kahvia, kookossaippuaa ja koristekiviä. Leperrellä lapsillesi kuin vähä-älyisille. Istuttaa kerta toisensa jälkeen samojen vanhojen valokuvien ääreen. Kysyä koska ajattelit siivota, vaikka teit sen tunti sitten. Anna hänen väsyä vuosien varrella vaivihkaa, alkaa unohdella asioita aina useammin.
Anna ystäviesi kutsua itsensä yllättäen kylään. Keskity kuulumisiin, älä kahvinkeittoon. Kuuntele vaikka jäisit ilman omaa vuoroasi. Anna ohikulkijan kurtistaa kulmiaan. Mitata sinut päästä varpaisiin, kietoa syliinsä pelkällä katseella.
Aja koko yö vailla päämäärää. Luukuta lapsuudestasi tuttuja kotimaisia iskelmiä neljän ruuhkassa. Kaada arkiaamuna kahvikuppiin venäläistä vodkaa. Työnnä kieli metallitolppaan tammikuun paukkupakkasilla. Kirjoita nimesi lumeen keltaisin kirjaimin. Lyö nyrkkiä pöytään, puhalla ripsi keskisormelta ja toivo – ihan mitä tahansa.
Anna itsesi olla. Vielä tulee sekin päivä, jolloin se olet sinä, joka kattaa mielikuvitusolennolle ja kaataa maitolasin. Havahtuu illalla sohvalta kuraisissa saappaissa, astuu aamulla vain omille varpaille. Soittelee sukulaisille, kutsuu itsensä yllättäen kylään, istuttaa vanhojen valokuvien ääreen. Esittää vahvaa ja rohkeaa, unohtelee asioita ja ajankulun.
Sinä päivänä ei kukaan enää riisu sinua silmillään, ei pyydä kainaloon, anna autonavaimia. Sinä päivänä on tärkeää omata hulluja muistoja, joille voi nauraa kovaan ääneen yksin.
Eikä siitäkään varmasti ole haittaa, että on oppinut sietämään kotipolttoista venäläistä ja jaksaa edelleen uskoa ripsellä puhallettavan toivomuksen vielä jonain päivänä toteutuvan.
Lue myös muut Arjen pienet täällä.