Tuhkat.

Siinä sitä nyt sitten on. Mustaa, valkoista, harmaan kaikkia sävyjä – polttamiemme puiden pölyä. Minulle arkinen tuhanteen kertaan todistettu vie seitsemänvuotiaan seikkailuun.

Pudotamme yhdessä hienon hiutaleen toisensa jälkeen tulipesästä ritilän raoista tuhkaluukkuun. Hiilihanko ja harja heiluvat heiveröisissä ja kokemattomissa käsissä. Hymy huulilla hehkutat takan toimintaperiaatetta. Tapaa, jolla tuhka putoaa luukkuun, ja minua hymyilyttää kykysi oivaltaa ja iloita oivalluksestasi.

Aikamme aherrettuamme toteamme työn tulipesässä tehdyksi. Raotan tuhkaluukun kantta, kyykistyt viereeni ja painat posken laminaattiin. Vilkaisen vaivihkaa, taltioin tarkkaavaisesti tilannetta lattian tasalta tarkkailevan katseesi.

Tuhkaa todellakin riittää. Lapioin ensimmäiset kolme kasaa, joilla peitän sinkkiämpärin pohjan. Sen jälkeen on sinun vuorosi. Pieni käsi tärisee jokaisella kerralla hieman vähemmän, mutta yhtäkkiä lapio kolahtaa ämpärin reunaan. Pölypilvi nousee olohuoneen ilmaan. Seuraamme sitä, katsomme toisiamme ja naurahdamme.

Ämpäri täyttyy varovaisesti, mutta vauhdilla. Toisinaan tuhka pöllähtää, toisinaan se putoaa pehmeästi vanhan päälle. Molemmat tavat saavat sinut hymyilemään.

Kun viimeisetkin tuhkat on pois pesästä, nyökkäämme, että nyt on nuohoojan hyvä tulla. Painan nenänpäähäsi sormellani mustan pisteen. Vedämme takit ylle ja suuntaamme ulko-ovelle.

Roolit on jaettu – minä kannan ämpäriä, sinä avaat ovet. Otat rooliisi kunnialla vastaan. Avoimen oven jälkeen kova tuuli tarttuu välittömästi tuhkakasan huipulle ja heilauttaa roiman annoksen pölyä päälleni. Yrität pidätellä naurua, mutta poskesi paisuvat paisumistaan kunnes purskahtavat. Nauramme hetken samaan tahtiin.

Pihan perällä avaat kompostin kannen. Kaadan tuhkat sisään ja sujautat kannen ennaltasovitun nopeasti kiinni. Näen sinun suorittavan tärkeää tehtävää.

Nuohooja tulee aamuvarhaisella. Tervehtii iloisesti ja sinä seisot ylpeänä edellisenä päivänä tekemästäsi työstä. Saat uuden roolin, toimit tänään nuohoojan apulaisena. Kuuntelet ammattilaisen ohjeita, joiden mukaan imuroit tulipesän, sen jälkeen tuhkaluukun.

Nuohoojan lähdettyä peset hieman mustuneita sormiasi lavuaarissa. Hankaat niitä saippualla, ja silloin tajuan. Ei hyviin hetkeen tarvita aina automatkaa leikkimaahan, huvipuistoon tai kylpylään. Ei edes leffailtaa elokuvateatterissa tai perjantai-illan kiekkomatsia.

Joskus äärimmäisen pieni ja arkinen riittää. Joskus riittää, että putsaamme yhdessä tuhkat pesästä. Sinä oivallat ja opit, pääset tekemään itse ja omin käsin.

Iltamyöhäisellä istun työhuoneeseen. Kukistan reilun viikon mittaisen valkoisen paperin kammon ymmärrettyäni, ettei aiheenkaan tarvitse aina olla suuri, riittää, että osaa itse nauttia pienistä ja antaa sen tulla paperille.

Tuhkan tapaiset pienet asiat muuttuvat yhdessä suuriksi – ja ne asiat ansaitsevat tulla taltioiduiksi.

✖️✖️✖️✖️✖️

Iso kiitos Nuohouspalvelu Lehtimäen Joukolle, joka otti ammattitaitoisen asiakaspalvelijan ottein pienen pellavapään huomioon, ja antoi tämän osallistua nuohoustyöhön.

Kokemus jätti poikaan varmasti yhden hienon ikuisen muiston. Muutama kuva parivaljakon työskentelystä löytyy Nuohouspalvelu Lehtimäki Oy:n Facebook-sivulta.

✖️✖️✖️✖️✖️

Lue myös muut Arjen pienet täällä.