Tanssivaiset.

Ja minähän en tanssi. Kaksi vasenta jalkaa ja lantio rento kuin rautakanki. Tämä partaveitsi ei leikkaa parkettia. Ei vie eikä ole vietävänä. Ei ikinä, ei missään.

Minä en tanssi. Suomalainen mies. Nojailen tanssilavan laidalla tiskiin ja huuhtelen huoleni tuplaviskillä ja paksulla kerroksella konerasvaa. Perkele.

En taivuta, en anna rytmin ajoittaa askeleita. Nämä lanteet eivät lainehdi, lahkeet vipata, eivät hetku eivätkä ajelehdi. Nämä jalat eivät tapaile tahtia, tämä pylly ei pyöri. Jos askelmerkkejä lasken, niin se on joko marssia tai ei mitään.

En tanssi tangoa, en valssia, en mamboa. En pyöri piirileikin mukana. En tanssi julkisesti enkä yksikseni. En edes kolmen vartin viskipullon jälkeen. En edes illan viimeistä hidasta.

En tanssi vaikka maksettaisiin. En tanssi vaikka joku pitäisi kuumaa pistoolin piippua niskassa, ampuisi luoteja jalkoihin.

Ja minähän en todellakaan tanssi. Ei ole sellaista tyttöä, joka saisi tämän kolmen markan ristipisto-Travoltan kengänpohjat liukumaan lakatulla pinnalla.

Ja siinä minä sitten yhtäkkiä seisoin, päivälleen 13 vuotta sitten. Löysäsin kaulaa kuristavaa kravattia ja nyökkäsin. Tartuin käteesi ja lanteisiisi. Ja annoin mennä mustan puvuntakin kahistessa valkeaa laahustasi vasten.

Tuijotimme toisiamme silmiin. Pyöritin sinua ja sinä minua. Huntusi hulmutessa, hameen helmojesi viistäessä parkettia. Sukulaisten ja ystävien edessä.

Vähät välittämättä siitä, miltä jalkojeni kömpelö käynti tai lantioni tönkkö tärinä näytti kenenkään silmissä. Tässä iässä tohdin jo tunnustaa ääneen nähneeni sillä hetkellä vain ja ainoastaan sinut.

Päivälleen 13 vuotta sitten. Tuon ja tämän heinäkuisen hellepäivän väliin mahtuu iloista ja vauhdikasta valssia ylämäkeen sekä hapuilevaa siksakkia alamäkeen. Viikoittaista foksia, arjen tasaista tangoamista.

Ja on varmaa, että salsaamme tästä eteenpäinkin yhtä horjuvin askelin, mutta suurin pirtein samassa tahdissa. Pääasia on ettemme ota tanssitunteja, vaan vedämme cha-cha-chat oman mielemme mukaan.

Pysyy ainakin se pahin tanssikenkien terää tylsyttävä, yllätyksetön perushumppa poissa.

Lue myös muut Arjen pienet täällä.