Suortuvat.

Vedin sinua hiuksista hiekkalaatikolla. Niin lujaa, että löit minua lapiolla otsaan. Pitkät suortuvasi vetivät päiväkodin kurahousuihin sullotun kolmevuotiaan kasanovan sormia vastustamattomasti puoleensa. Lapion kulma jätti ikuisen jäljen otsaani, suortuvat jonnekin syvemmälle.

Matematiikan tunnista maantietoon, biologiasta piirustukseen, tuijotin taukoamatta edessäni liehuvien laineidesi täyttävän luokkahuoneen. Ohuet langat putosivat olkapäitäsi pitkin tuolin selkänojaan, laskeutuivat pulpetin lakkapinnan päälle. Heilautin ilmassa historian kirjaa tehdäkseni tuulenvireen, tavoittaakseni tuoksun.

Pimeässä salissa pyörivät puolapuut, koripallokorit, keskenkasvuiset geelipäät. Whitney Houston vannoi illan viimeisenä ikuista rakkauttaan, repi tuhannen voltin voimalla teini-ikäisiä tunteita irti meistä molemmista. Laskin luvan kanssa käteni Leviksiesi takataskuihin, vedin vartaloasi vielä vähän lähemmäs.

Painoin nenäni kiinni sinisissä, punaisissa ja vihreissä valoissa kiiltävään, liiallisen hiuslakan kovettamaan kampaukseen. Tasan neljä ja puoli minuuttia aikaa tuntea itsensä kömpelöksi, vetää tauotta syvään henkeä, antaa tuoksun tarttua Steven Tylerin kuvalla varustettuun T-paitaan.

Myönnän, etten saanut pastorin saarnasta sanaakaan selvää, enkä kuullut kanttorin soittavan säveltäkään. Katsoin vain kuinka kauniisti vapaaksi päästämäsi suortuvat istuivat yhteen valkean alban kanssa. Kirkon portailla, kukkapuskan takana keimailit kertakäyttökameran filmirullaa täyteen.

Sanaakaan sanomatta kävelit luokseni ja tartuit käteeni. Astuimme ensimmäistä kertaa yhteiseen kuvaan. Hymyilin kuin hölmö, sillä toukokuisessa tuulessa sinne tänne sinkoilevat suortuvasi kutittivat kaulaani, koskettivat kultaista ristiä.

Vain viisi vuotta tuosta tuijotin tuota kuvaa yhteisen yksiön olohuoneen kirpputorilta hankitulla kirjahyllyllä. Sama hölmö hymy kasvoilla pidätin naurua, kun harja kädessä ja tukka takussa kiroilit peilin edessä. Noin söpöön suuhun sopimattomat saatanat viestivät taas yhdestä toivottomasta tukkapäivästä.

Heitit hiuksiasi täynnä olevan harjan olohuoneen poikki. Painoit pipon syvälle silmillesi ja istuit kädet puuskassa pienelle sängyllemme. Et tiennyt kuinka paljon pidin siitä, miten harjasta putosi pitkiä suortuvia syliini, sillä en sanonut sanaakaan.

Nostaessani huntua kasvoiltasi, katsoin suoraan silmiisi, yksi suortuvistasi oli kietoutunut ripsiisi. Siirsin sen sormella sivuun ennen kuin suutelin niin kauan kunnes olin saanut taltioitua jo kauan sitten pimeässä salissa saalistamani tutun tuoksun. Hetkeä myöhemmin auton takapenkillä poimin riisinjyviä hiuksistasi niin hitaasti etten unohtaisi ikinä hetkeäkään.

Ja kun ponnistit, kerta toisensa jälkeen, pitelin poninhännälle solmittuja hiuksiasi ja unohdin hengittää. Teit työtä, johon minusta ei koskaan olisi. Teit työtä, joka täydensi kaiken ja ylitti kaiken sen, mitä meillä jo oli. Kasvot tulipunaisena, suussa jälleen saatanoita ja hiestä märät hiuksesi, enkä ollut koskaan ennen nähnyt sinua yhtä kauniina.

Kuulin nuo äänet ja näin nuo hetket, kun seuraavan kerran kuljimme saman sairaalan käytäviä. Tuomio tuli keskellä kirkasta päivää, täysin tyhjästä. Kuivasin hiljaa hupparini hihaan kyyneleitä poskiltasi, huuliltasi, leualtasi, suortuviltasi.

Ja kun vain kuukautta myöhemmin seisoimme omakotitalon ahtaassa vessassa, tiesimme mitä olisi tehtävä. Tuijotin saksia käsissäni, tunsin suortuviesi tuoksun, juoksutin leikkuukonetta päälaellasi. Seurasin suortuvan toisensa jälkeen putoavan lavuaariin. Kaiken jälkeen katsoit minuun kaiken toivosi menettäneeni ja kysyit, kuinka voisin enää koskaan rakastaa jotakin näin rumaa.

Katsoin jälleen syvälle syvälle silmiisi. Näkemättä mitään rumaa. Sillä hetkellä tiesin, etten koskaan rakastunut tuoksuihin, kuiviin tai kosteisiin, sinne tänne tuulessa sinkoileviin suortuviin. Rakastuin noihin silmiin ja kaikkeen siihen, mitä on niiden takana. Enkä epäröinyt sanoa sitä ääneen.

✖️ ✖️ ✖️ ✖️ ✖️

Tämä tarina ei ole täysin totta täällä, eikä ehkä juuri siellä, mutta jossain toisaalla se on sitä tänään ja huomenna. Tästä syystä jokaisen meidän on osoitettava, että me välitämme.

Tehdään yhdessä suomalaisista maailman välittävin kansa. Jätä sinäkin jälkesi suomalaiseen syöpätutkimukseen.

Uudistunut Roosa nauha -keräys tukee rintasyöpätutkimuksen lisäksi myös muiden syöpien tutkimusta. Tutustu erilaisiin tapoihin auttaa täällä.

✖️ ✖️ ✖️ ✖️ ✖️

Lue myös muut Arjen pienet täällä.