Positiiviset.

Kirjoitin Koronasta tavalla tai toisella kolmesti ja vielä kahdesti kiellon päälle. Vaikka päätin jo kahdessa olevan yhden yli maksimin, ajatukset ajautuivat kuin huomaamatta ajankohtaiseen ahdinkoon.

Kun joka tuutti toitottaa samaa – tartuntaa, työttömyyttä ja lamaa – vaikea sitä on kenenkään paeta. Ajattelemme käytännössä jokaista asiaa jotenkin Koronan kautta. Menneeseen peilaten, tulevaisuuden suunnitelmissa sen huomioiden, nykyhetkestä puhumattakaan.

Kummalliset käänteet, kuulopuheet ja googlettamiset synnyttävät sekametelisopan, jota lusikoimme posket pullollaan pohjattomalta posliinilautaselta. Kun kesken takkatulen sytyttämisen havahdumme hetkelliseen hyvän olon tunteeseen, hätäännymme ja hakeudumme kuin huomaamattamme takaisin hermostuneeseen mielentilaan.

Olemme jo aivan liian tottuneita ahmimaan tauotta ikäviä uutisia iltapäivälehdistä. Ikään kuin pumppaamaan itseemme pahaa oloa, mieltä masentavia mietteitä. Jossain vaiheessa väsymme huonoihin uutisiin. Takki on niin täynnä sitä itseään, että se tuntuu jo tyhjältä.

Olkoonkin, että päälle liimattu positiivisuus on kuin yhden kerroksen vessapaperin kosketus, on sekin tyhjää parempaa. Kovat ajat tarvitsevat pehmeitä tekoja, pimeät hetket valoisia varjoja. Kaiken tämän kaaoksen keskellä on noussut esiin useampi positiivinen asia, jotka ennen on myyty meille mahdottomina.

Napin painalluksella kiireiset rutiinit, joiden kuvittelimme kannattelevan koko elämäämme, katosivat ja huomasimme olevamme silti hengissä. Yhtäkkiä meillä oli mahdollisuus hidastaa, lähes loputtomasti aikaa vietettäväksi perheen kesken. Vaikka lapsemme oppisivat paremmin koulussa, meillä on juuri nyt täysin ainutlaatuinen hetki kulkea sitä opintietä hetken yhdessä heidän kanssaan kotona.

Pikkuhiljaa inhimillisyys nostaa päätään. Perustarpeiden hinnoissa voidaan tulla vastaan, tehdä vain sen verran voittoa mikä riittää, velkojen ja vuokrien maksussa on varaa venyä. Tajuamme arvostamamme niitä ammatteja, joita meidän olisi tullut arvostaa aina.

Yhtäkkiä yrittäjille pystytään tarjoamaan työttömyyden edessä tukea ilman, että yhdenkään on luovuttava elämäntyöstään hetkellisen haasteen edessä. Hetkessä meiltä löytyy ymmärrystä panostaa ja keskittää paikalliseen tuotantoon, tukea sitä tuttua ja alueellisesti tärkeää palveluntarjoajaa kansainvälisen kauppaketjun sijaan.

Unohdamme vihapuheen, toisten vähättelyn, pienten murheiden pakollisen paisuttelun, etusormen pyörittelemisen oman navan ympärillä. Vähennämme jopa saasteita suurin harppauksin ja hidastamme sitä kautta ilmastonlämpenemistä, mahdollistamme puhtaan hengitysilman yhä useammalle.

Todistamme kuin huomaamattamme itsellemme ja toisillemme tämän kaiken olevan mahdollista, kunhan vain haluamme. Huomaamme ajattelevamme enemmän toisiamme kuin itseämme, muuttuvamme inhimillisiksi. Ihanteiksi jostain sellaisesta, joiksi meidät ihan alkujaan luotiiin.

Monta pientä hyvää asiaa yhdessä peittää alleen paljon pahaa ja pelkoa ainakin hetkeksi, ja sekin on jo jotain. Suurin taito on kuitenkin ottaa tästä opitut asiat myös tulevaisuuteen. Kaiken järjen mukaan tästä ei voi olla totaalista paluuta menneeseen.

Huumori ja hyvät tavat pitävät tänään sinut ja kaikki ympärilläsi järjissään. Haastavat ajat paljastavat ja erottelevat meistä hyvät ja huonot. Ne hyvät, jotka haluavat auttaa heikompiaan, ja ne huonot, jotka haluavat ottaa heikommistaan kaiken hyödyn irti.

Jos sinusta ei ole tullut tämän haasteellisen ajan myötä edes hitusen parempaa ihmistä, et ole oppinut huomioimaan ympäristöäsi, iloitsemaan pienistä ja arkisista asioista, auttamaan heikompiasi – sovitaanko, että pysyt kotona myös sen jälkeen, kun vallitseva virustilanne on vihdoin ohi?

Lue myös muut Arjen pienet täällä.