Onnelliset.

Onnelliset istuvat terassilla. Yksin tai kaksin. Kesäloman ensimmäisenä päivänä. Onnelliset mittaavat aikaa vain olutlasin vaahdosta.

Onnellisia ovat vastasyntyneet äidit. Kannettuaan yhdeksän kuukautta kolmen ihmisen koko maailmaa. Kaikkensa antaneina, kaiken jälkeen raukeina.

Onnellinen on mies, jolla on kaikki eikä meidän silmissämme mitään. Hän kerjää kolikkoa ja lämmintä katsetta kadunkulmassa. Alepan muovikassissa tyhjiä pulloja, joilla on mahdollista ostaa pala heinäkuista päivänpaistetta.

Onnellinen lapsi nostaa päiväkodin hiekkalaatikolla ämpäristä hyvän kakun. Kertoo siitä kaikille ja joku pysähtyy kuuntelemaan kiinnostuneena. Lapsi muistaa ajan vielä aikuisenakin.

Onnellinen on yksinäinen, joka sytyttää saunanpesään tulen. Peiton alle pakkassäätä piiloutunut teini-ikäinen, sylissään paukkumaissia ja pääsy suoratoistapalveluun.

Talonmies hetki tehdyn hiekoituksen jälkeen. Poika pallo sylissä, tyttö pojan vierellä. Onnellisia ovat ne, jotka ovat ymmärtäneet elämän tarkoituksen. Kävelevät hiljaa ja hymyilevät hölmön hymyjään.

Onni asuu arjen pienissä, kömpelöissä kliseissä. Sanotaan, että se, jolla se on, se sen kätkeköön.

Ehkä siksi kaikki se, mitä meillä on, jää meiltä näkemättä. Ehkä siksi kaikki tuntuu siltä kuin lauantain lapulla olisi vain kuusi oikein ja lisänumero.

Lue myös muut Arjen pienet täällä.