Merkitykset.

Isä, mitä on rasismi? Kysymys, johon et haluaisi vastata. Et haluaisi tarkentaa asiaa, jota ei tulisi olla olemassakaan. Et haluaisi selventää ihmismielen monimutkaista yksinkertaisuutta.

Kuinka kertoa lapselle jotain sellaista, mitä aikuisenkin on mahdoton ymmärtää? Kuinka selittää maailmaan mahtuvan ihmisiä, jotka kuvittelevat ihonvärin nostavan heidät toisen ihmisen yläpuolelle?

Miten on mahdollista, että vielä vuonna 2020 väheksymme toisiamme ihonvärin, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai yhteiskunnallisen statuksen vuoksi? Jokaisen rinnassa lyö samanlainen sydän, veri virtaa yhtä punaisena, haavat umpeutuvat samalla tavalla arviksi.

Kulunut kevät tekee tästä kaikesta entistä käsittämättömämpää. Koronavirus uhkasi meistä jokaista täysin tasa-arvoisesti. Se ei kysellyt kasvojemme pigmenttiä, sitä kehen kukin oli rakastunut, paljonko oli pankkitilin saldo.

Kun vielä kuukausi sitten seisoimme yhtenä rintamana, pyrimme yhdessä pelastamaan toisemme, joutuvat toiset meistä jälleen nostamaan nyrkkinsä saadakseen oikeutta. Sen arvon, joka kuuluu meistä jokaiselle. Kuinka nopeasti unohdimmekaan olevamme samassa veneessä. Kuinka nopeasti toiset nostivatkaan itsensä jälleen kaiken yläpuolelle.

Syntymän jälkeen ympäristö pumppaa jokaiseen meistä mielipiteitä ja toimintatapoja, ajatuksia ja aatteita. Toiset tarttuvat tahattomasti, toiset tartutetaan meihin tarkkaan harkiten.

Päiväkodissa maailma on julmimmillaan, sillä varhaisessa kehitysvaiheessa emme omaa vielä moraalia. Kokemuksia, jotka ohjaisivat meitä erottamaan automaattisesti oikean ja väärän, valitsemaan niistä sen parhaimman vaihtoehdon. Opimme nämä asiat seuraavien vuosien aikana – kantapään kautta, ajattelemalla itse, punnitsemalla ja valitsemalla.

Missä vaiheessa osa meistä taantuu takaisin tasolle, jossa moraali on lakaistu maton alle, missä muita käytetään porrasaskelmina oman erinomaisuuden korostamiseksi? Missä iässä osa meistä alkaa kuvitella jälleen kuusivuotiaan tavoin olevansa muita parempia, muiden yläpuolella, omien mielipiteidensä olevan ainoita ja oikeita?

Aiempien sukupolvien virheet ja väärät teot eivät ole meidän vikojamme, mutta meidän tehtävämme on korjata niistä jääneet jäljet. Meidän on ymmärrettävä, ettei mikään mikä näkyy meistä ulospäin määrittele meitä, tee meistä parempia tai huonompia – vain se miten me toimimme ja kohtelemme toisiamme ratkaisee.

Meillä, jotka olemme nähneet maailman avautuvan, jotka olemme opetelleet elämään meihin istutettujen ennakkoluulojen ja puhtaan järjen ristipaineessa, on juuri nyt suuri merkitys. Meidän tehtävämme on miettiä ennakkoon, mitä vastaamme kun meiltä kysytään, mitä on rasismi. Jokaisella vastauksella on valtava vaikutus tulevaisuuteen.

En ikinä unohda hetkeä, jolloin tajusin seuraavan sukupolven olevan meitä viisaampi. Poikani leikkiessä pallomeressä ikäisensä tummaihoisen pojan kanssa, tajusin ettei poikani näe heissä kahdessa mitään eroa. Silloin ymmärsin, että vain me vanhemmat voimme pilata tämän kaiken.

Lue myös muut Arjen pienet täällä.