Maanantait.

Maanantai on pohjaan palanut mannapuuro. Pullonkaulaan palasiksi hajoava viinipullon korkki. Voileipä, joka putoaa lautaselta levitepuoli lattiaa vasten.

Se on keittiönpöydälle leviävä kahvikuppi, murolautaseen uppoava lusikka. Ketsuppia vastasilitetyllä valkoisella kauluspaidalla ja haarovälistä ratkeavat merkkifarkut.

Pelkkää harjasosasta lavuaariin putoavaa hammastahnaa. Piilolinssi, joka pujahtaa viemäriin. Ainoastaan ilmaa ulossuoltava hiuslakkapullo.

Maanantai on alapäästä aukeava toppatakin vetoketju. Käteen jäävä ovenkahva. Eteisen pöydälle unohtuneet autonavaimet. Se tyyppi, joka puhuu päälle kesken lauseen. Lykkää lapaseen teippirullan, jossa ei ole päätä ollenkaan.

Ja tuossa se nyt kävelee pihamaalla nenä pystyssä, ei tervehdi, mutta tanssii tiputanssin tasaisin väliajoin. Virnistää talonnurkan takaa. Näyttää sormillaan rauhanmerkkiä, selän takana salakavalasti toisessa kädessä vesi-ilmapalloja.

Autossa maanantai tyhjentää taskut keskikonsolin ja kuljettajanpenkin väliin. Yskähtelee käynnistettäessä, kun akussa ja kuskissa on yhtä vähän virtaa. Maanantai on aivan liian kirkkaana palava bensavalo, mopoautojen suma aamun liikenneruuhkassa.

Se on se rusinoita mässyttävä pieni paha noita, josta Mikko Alatalo laulaa. Se maistuu muutaman viikon vanhalta maidolta. Hieroo hiekkaa silmiin.

Maanantai, luemme sinua kuin avointa kirjaa, josta puuttuu sivu jos toinenkin. Tunnemme sinut kuin omat taskumme, siitäkin huolimatta sinä se osaat aina yllättää.

Kello on nyt 6.23. Herätyskellon hälytysääneen on aikaa vielä tunti ja 27 minuuttia plus kymmenen minuutin torkutus. Päätän, että tänään isken takaisin.

Päätän tämän viikon ensimmäisen olevan entisiä onnekkaampi. Vähät välitän jokaiseen vasemman jalan sukkaan yön aikana ilmestyneestä reiästä ja kauluspaidoista kadonneista napeista. Torkahdan tyytyväisenä vielä toviksi.

Herätessäni tomera taistelumieli on edelleen taivaissa. Se kasvaa entisestään kun nousen istumaan ja ponnistan sängystä ylös. Venytän selän suoraksi.

Katson seinäkelloon ottaessani viikon ensimmäisen askeleen. Tajuan nukkuneeni pommiin, potkaisen peukalovarpaan sängynjalkaan ja samalla sekunnilla hampaasta irtoaa paikka.

Oi maanantai, olet maineesi arvoinen.

Lue myös muut Arjen pienet täällä.