Lepakkomiehet.

Liidä kuin lepakkomies. Anna viitan viuhua olohuoneen poikki keittiöön. Heittotähtien lentää lauantai-illan lämpimässä ilmassa. Piilottele sohvan takana, hyökkää, iske näkymätön vihollinen kanveesiin. Ole mikä tahansa supersankari, sillä jonain päivänä olet kuin minä.

Ole prinssi rohkea. Ylitä vallihaudat ja vihollisjoukot, väistele sisustusjakkarat ja sohvatyynyt. Iske pahvimiekalla puumerkkisi ovenpieleen. Ratsasta keppihevosella auringonlaskuun saluunan ovet perässäsi paukkuen. Anna ohimennen äidillesi halaus.

Potkaise pallo keittiön ikkunan läpi. Nosta kartongista askarreltua pokaalia pihaportailla. Kuule korvissasi Maamme-laulu, kun seisot selkä suorassa oksanpätkällä sepeliin vetämäsi siniviivan päällä. Lähetä lentosuudelmat kiitokseksi paikalle saapuneelle yleisölle – postinjakajalle, pihatiellä portin ohittaville ja puhelinlangoilla kyyhöttäville variksille.

Pura polkupyöräsi pieniin osiin, paiski pultit ja mutterit pitkin autotallia. Puhku ja puhalla perkelettä. Huudata huoneessasi musiikkia, joka saa seinät ja hermoni repeilemään liitoksistaan. Polkaise mopo käyntiin ja jätä jarrutusjäljet pihan sepeliin ja äitisi sydämeen.

Kulje pitkin taloa kädet taskuissa, tuhahtele tukka kammattuna taakse kuin tämän päivän teini-idoleilla. Povitaskussasi pullottaa savukeaski ja puolen litran pullo miestä vahvempaa, poskissa ennaltakäsin harjoiteltuja iskurepliikkejä, jotka jättävät jäljen.

Ole arvaamaton, kapinoi, äläkä kumartele ketään. Lyö nyrkkiä pöytään kotona ja lähikuppilassa. Vastusta kaikkea kaiken aikaa, vanno vapauttavasi itsesi. Vihaa tätä kaupunkia koko sydämesi kyllyydestä, uhoa lentäväsi pesästä heti kun mahdollista.

Kuule kuinka perjantai-ilta kutsuu paperikruunuista prinssiään. Kuvittele koko kaupungin vapisevan kulkusi tiellä, kaatavasi kaiken mikä seisoo tielläsi, koko maailman kaipaavan kosketustasi.

Syöksy värikkäitä salamoita savupilviin iskevän yötaivaan jättimäisen pyörivän peilipallon alle. Ole uhmakas ja epävarma, pistä kuin kuuman kesäpäivän uuvuttuma kyy. Heikkoutesi, halusi on suoraviivaista ja raakaa, mutta samaan aikaan hienovaraista ja hieman kömpelöä.

Koe hartiasi leveiksi kuin ladonovet, kompastu kulkiessasi nenä pystyssä. Haasta ja ole hellä, kohtaa vahvempasi, särje sydämesi. Palaa aamuyöstä häntä koipien välissä äidin petaamien puhtaiden lakanoiden väliin.

Minä tiedän tasan tarkkaan, mitä ajattelit eilen, mitä ajattelet tänään ja huomenna. Minä tiedän, sillä heijastun kulkusi mukana kotikadun asvalttiin, mukulakivien kopinaan kengänpohjiesi alla vielä vuosikymmeniä.

Anna mennä, liidä ja lennä. Kuvittele kaiken olevan sinun keksimääsi, sinua varten. Ole kaikkea sitä mitä mahtuu menneisiin ja tuleviin vuosiin, tähän hetkeen. Ole mitä tahansa nyt, sillä jonain päivänä sinä olet kuin minä.

Jonain päivänä sinulla on talvisin nastarenkaat ja pitkät kalsarit, kesäisin 20 vuotta vanhat kumisaappaat, ympäri vuoden asuntolaina ja kahdeksasta neljään kellokorttityö. Istut sohvalla iltamyöhään yksin ja haaveilet olevasi jotain sellaista, mitä olit joskus – kapinallinen, pikkukaupungin perjantai-iltojen paperiprinssi, lepakkomies.

Tänään tulee kahdeksan ensimmäistä vuotta täyteen. Se on silmänräpäys. Vielä on matkaa, eikä kiire yhtään minnekään.

Lue myös muut Arjen pienet täällä.