Leijonat.

Yhden osuman johtoasemassa minuutit ovat varttitunteja, sekunnit minuutteja. MM-finaalin viime hetket etenevät matelemalla. Kaveri on koko ajan kiekossa, pyöritään omissa.

Hommia painetaan kaukalossa, kaukalon laidalla, katsomossa ja kotikatsomoissa. Kaksi kolmasosaa suomalaisista seisoo, liikehtii levottomina, unohtaa hengittää. Hiki valuu ja henkinen veri virtaa. Suomalainen ei pety, sillä se on kokenut pessimisti loppusummeriin saakka.

Vähätelty, vääräksi vinoiltu, mutta yhteenhiileen puhaltava altavastaaja ei anna tuumaakaan periksi. Sisulla se heittäytyy laukausten eteen ja ottaa hampaat irvessä osumaa. Murtumat ja mustelmat ovat huomisen murheita.

Loppusummeri räjäyttää pankin. Kaukalossa lentävät hanskat, kypärät ja mailat. Olohuoneessa tyynyt, tyhjät tölkit ja popcornit. Maamme-laulun aikana lyödään lähipubissa lippalakki rintaan ja vuodatetaan seitsemän vuoden pettymykset ulos korkealta ja kovaa.

Maailman epäsosiaalisin kansa kerääntyy turuille ja toreille, torvet soivat. Sukellamme suihkulähteisiin, lyömme käsiämme yhteen, laulamme, suutelemme tuntemattomia. Mestaruuden voittanut härmäläinen antaa tunteiden tulvia ja näkyä. Siniristilipun alla kyyneleet maistuvat makealta, yhden illan ajan kaikki on sallittua.

Mediassa jopa EU-vaalit jäävät täysin toissijaiseksi. Kiekkouutiset valtaavat lehdistä parhaimmat palstatilat. Joku mumisee itsekseen, että kyse on vain jääkiekosta. Tietämättä, että se on paljon enemmän.

Maajoukkue koostuu pelaajista, valmentajista, huollosta, taustoista, kannattajista, koko Suomesta. Kerran vuodessa Leijonat kantavat reppuselässään koko kansakuntaa. Joku mainitsee sanat ”maailmalla marginaalilaji”, mutta mitä sitten, sillä jääkiekon MM-kisat ovat kuin kolme viikkoa kestävä itsenäisyyspäivä.

Yksi on varmaa, tänä vuonna Suomeen syntyy enemmän Kaapoja, Markoja ja Kevineitä kuin koskaan ennen. Maistraateista kautta maan haetaan varmuudella myös lupaa kastaa jälkikasvua Mörkö-nimellä.

Näinä aikoina kun maailma on auki ja sitä kautta yhteisöllisyys pikkuhiljaa hiipuva luonnonvara, kerää jääkiekko meidät yhteen. Tekee meistä Meidät ja muista Muut.

Rinnassa pumppu hakkaa edelleen hulluna. Se tasaantuu siitä kyllä ajan kanssa, kunhan palaamme varovaisin askelin arkeen. Mutta jokainen mestaruus, tunteella ja tahdolla taisteltu tie, tuhkimotarina, tekee pienestä pohjoisesta kansasta entistä yhtenäisemmän.

Mörkö nostaa kannun ilmaan Slovakian sunnuntai-illassa ja kantaa pojan koti-Suomeen saunomaan. Nyt nautitaan. Perkele.

Onnea maailmanmestaruudesta Leijonat!

Lue myös muut Arjen pienet täällä.