Kotiopettajat.

Kun vielä viikko sitten kurvasin auton alakoulun parkkipaikalle ja pudotin ekaluokkalaisen uuteen aamuun, en osannut kuvitellakaan tämän päivän koskaan koittavan. Perjantaipäivän, jolloin seison kotimme keittiössä kädet lanteilla, kääntelen vihkojen sivuja, ynnään ja vähennän monisteesta mansikoita ja mustikoita. Yhtäkkiä olen tällä kokemuksella kovat kaulassa, kahvin voimalla käyvä köyhän miehen kansankynttilä.

Jo tiistaiaamuna tein päätöksen, että tämä menee kyllä hyvin. Selviän tästä ripauksella päättäväisyyttä ja ämpärillisellä hädän alleen kätkevää huumoria. Horjuvasta itsevarmuudestani huolimatta haluan kuitenkin neljän päivän kokemuksella esittää virkaatekevän kouluttamattoman kotiopettajan toivomuslistan Wilman kautta viestiville oikeille opettajille.

Ensinnäkin toivoisin matematiikassa pelkkiä plus- ja miinuslaskuja. Sovitaan nyt vaikka vain suullisesti, että pidetään ne kertotaulut, prosentit, x- ja y-kirjaimet suosiolla siellä koulussa. Selviydyn numeroista vielä ekaluokkalaisen kanssa, mutta kasiluokkalaisen kaivatessa apua katoan huomaamattomasti keittiön verhojen taakse pidättämään hengitystä.

Toiseksi, jos seuraavien viikkojen aikana on ajatuksena teettää lapsilla teknistä työtä, niin sovitaan, että selvitään siitä tekemällä korkeintaan kiikarit kahdesta vessapaperirullasta. Vaihtoehtoisesti voimme myös askarrella askeettisen helistimen, jossa hyödynnämme makaroneja. Molempia edellä mainittuja kyllä riittää kansakunnan kaikissa kotitalouksissa.

Jos sen sijaan vuorossa on tekstiilityötä, toivoisin oppituntien sisältävän korkeintaan käskyn kehua vaimoni viime jouluksi kutomia villasukkia. Kahta kokeilunhaluista miestä, iästä riippumatta, kun ei kannata koskaan jättää keskenään kotiin sukkapuikkojen kanssa. Tiedämme nimittäin jo sen, että taloudessamme on tasan 43 toimivaa pistorasiaa.

Vaikka vapaat kädet kuulostaa aina hyvältä ja helpolta ratkaisulta, sisältää se tässä tapauksessa myös suuria riskejä. Nämä harha-askeleet saattavat aiheuttaa ammattilaisten tekemään opintosuunnitelmaan sudenkuoppia, joista kaivaudutaan ylös seuraavat seitsemän vuotta.

Voin jo nyt varoittaa, että vapaat kädet saadessamme opettelemme englantia katsomalla Rocky IV:n. Historian hoidamme fiilistelemällä VHS-nauhalta vuoden 1995 jääkiekon MM-finaalin. Lienee syytä mainita, että tässä taloudessa molemmat täyttävät myös liikunnan ja uskonnon oppimäärän vähimmäisvaatimukset.

Varsinaisella uskonnon tunnilla tuijotamme kolme varttia vesilasia, kurssi kirjataan hyväksytyksi vasta kun neste muuttuu itsestään Coca-Colaksi. Maantiedon tunnilla tutustumme Euroopan kaupunkeihin jalkapallojoukkueiden kautta, biologian tunnilla pisteytämme pierut ja röyhyt.

Viimeisimpänä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä, viesti Wilman kautta mieluummin mitä tahansa edellä mainituista monin kerroin haastavampia tehtäviä, kunhan yksikään viesti ei sisällä missään muodossa sanaa nokkahuilu.

Joten rakas oikea opettaja, haluan kiittää jo etukäteen, että huomioit toiveeni. Ennen kaikkea haluan kuitenkin kiittää kaikesta siitä, mitä olet tehnyt tähän mennessä ja mitä tulet tekemään tulevaisuudessa. Jo nyt näin neljän päivän jälkeen arvostan sinun tekemääsi työtä entistäkin enemmän.