Huutomerkit.

Suusta irtoava ääni kaikuu eri vuodenaikoina eri tavoin. Sen tukahduttaminen tyynyyn on pelon, vihan, surun, turhautumisen typerin muoto. Siinä sitä makaa yksinään sängyllä ja antaa äänen tulla, vaikka samaan aikaan pyrkii kätkemään kivun vain itseltään.

Syksyllä suora huuto vaimenee iskeytyessään sadepisaran pintaan, upotessaan sen sisään ja pehmenee lopullisesti pudotessaan märälle keltaiselle lehtipatjalle. Siellä se haistelee hetken ilmaa, kunnes vetää lehden ylleen ja kaivautuu kevyesti mullan alle.

Talvisaikaan huudoilla on vahva oma tahto. Möreinkin murahdus muuttuu vain muutaman metrin päässä kimeäksi. Pakkanen viiltää siltä peitteen ja se kimpoilee jäätyneeltä pinnalta toiselle, muuttuen veitsenteräväksi, korvia vihlovaksi ujellukseksi, kuin joku raapisi kynsin liitutaulun pintaan.

Keväisin kimeät äänet pehmenevät. Huuto karkaa juuri avatusta ikkunasta ja ensimmäiset lämpimät auringonsäteet kietoutuvat sen ympärille kuin untuva. Ääni saa värit ja alkaa elää uutta elämää pitkän pimeän talviunen jälkeen.

Keväällä huudot alkavat tuntua siltä kuin ne kuuluisivat tähän aikaan. Pelästynyt parkaisu muuttuu hyväntahtoiseksi hymähdykseksi, ilkeä vihjaisu itsensä tahallaan paljastavaksi viettelykseksi.

Keväiset huudot kiipeävät yöllisen sateen jäljiltä aamuauringossa kuivuvaa tiiliseinää pitkin sisään vastapäisen talon ikkunasta. Sisällä ne sekoittuvat huoneilmassa verhojen välistä pilkottavassa auringonsäteessä keinuvaan pölyyn ja kevätsiivouksen ääniin. Sukeltavat siivoojan paidan sisään ja lämmittävät siellä hetken sydänalaa, kunnes tulevat nielaistuksi ja jäävät pyörimään perhosina vatsanpohjassa.

Kesä ei päästä karjaisua edes etuovelle. Sinne saapuu vain vapautunut nauru, lapsenomainen ilo ja rantaveden loiske. Hyräily pyykkinarulla ja pyörän ketjujen pienet paukahdukset, ruohonleikkurin leppoisa käynti ja pihagrillin pihinä.

Kesällä huudot versovat villinä. Kaiken jälkeen, annetaan niiden elää ansaitsemaansa elämää täysillä. Loppujen lopuksi huudot erottaa kaikesta muusta vain pystyviiva, jonka alla on pieni piste. Ei sellainen voi tehdä pahaa kenellekään.

Lue myös muut Arjen pienet täällä.