Hetket.

Olisipa aina jouluaattoaamu, lapsuuden kesien sunnuntai kun kukaan muu ei ole vielä herännyt. Mikä tahansa sellainen hetki, joka hiipii hyviin uniin.

Olisipa jokaisella pimeällä pihamaalla kirkas valo. Ikkunoissa onnesta heiluvat vakaat verhot, postilaatikossa laskujen sijaan lottovoitot.

Olisipa uudempi auto, isompi televisio, mökki meren rannalla. Olisipa bensa halvempaa, merivesi makeaa, kaikki maailman rannat meidän kaikkien. Puistojen keinuissa pieniä lapsia, hiekkalaatikoilla lapioita ja pelkkiä hyviä kakkuja.

Olisipa jo perjantai, useammin aikaa kysyä kavereilta kuulumisia. Olisipa ruoho vähän vihreämpää, jääkaapissa kylmää olutta, kotikylän joukkue voittamaton.

Olisipa joka paikkakunnalla oma vanha kaupunki, jokaisella tiellä tunne kuin ajaisi kotikatua. Olisipa kaupat ja kuppilat aina auki. Nuo kahvilan nuoret rakastavaiset ikuisesti nuoria ja rakastavaisia.

Olisipa ensisuudelma mahdollista ottaa uudestaan, vaikka vain vuoden jokaisena päivänä. Uusia ensikänni, ottaa elämän ensimmäiset askeleet. Elää uudelleen omien lasten ensimmäiset päivät, vuodet, syntymäpäiväjuhlat. Mahdollista laittaa laastarit, lukea iltasatu ja peitellä uneliaat untuvapeiton alle.

Olisipa kiitokset kirosanoja käytetympiä, hyvien uutisten otsikot myyvempiä. Kädenpuristusten takana pelkkiä puhtaita aikeita. Hyvä aina pahaa parempi, valo varjoa, ilo surua.

Olisipa aamut hitaampia, unet syvempiä, sydämenlyönnit selkeämpiä. Olisipa isovanhemmat kuolemattomia. Lapset jo isoja ja isompana ikuisesti pieniä.

Olisipa kaikissa vanhainkodeissa kaikille pariskunnille kahden hengen huoneet. Hautausmaalla hyvät leposijat, joille aurinko nousee joka aamu. Kivien kyljessä kynttilöitä, liekkien valossa hyvin kasteltuja kukkasia.

Olisipa taivaaseen vain varttitunnin taival. Mahdollisuus tehdä pilvien väliin parin päivän pyöräretki silloin tällöin. Kylmät huurteiset ja valmiit ongenvavat hattaralaiturin laidalla. Aikaa vaihtaa viimeiset kuulumiset, pyytää puolen tusinaa neuvoa ja näyttää lasten kasvaneen.

Olisipa aina eilinen. Se ennen, jolloin kaikki oli paljon paremmin. Olisipa huominen, kun kaikki muuttuu vielä paremmaksi.

Tai mitä jos olisikin vain taito osata olla edes pienen hetken paikallaan, omata kyky hyväksyä kaikki – olla tyytyväinen siitä mitä on ja mitä näkee, elää vaikka vain minuutin sen vuoksi, ettei kaipaa mitään muuta.

Lue myös muut Arjen pienet täällä.