Uskonasiat.

Tahdon viettää yön Ikeassa. Juopua jo ennen aamiaista, maata lounaan läpi, sammua sateeseen. Asuttaa kotia, jonka katto vuotaa. Piirtää sateenvarjon pisaroiden pudotessa ämpäreihin. Soittaa seksipuhelimeen, kirjoittaa rakkauskirjeen, repiä seinästä tuoretta tapettia.

Unohtaa Korfun vanhan kaupungin kauneuden. Kiertää kotikylän ympäri paikallisbussin kyydissä kesäisenä keskiviikkoaamuna. Tahdon tanssia kanssasi kerran pimeässä salissa Bryan Adamsia, väistellä viivoja lattiassa, laskea käteni takataskuusi. Oppia pikkulinnut ulkoa.

Tahdon tavuttaa taipumattoman, nauhoittaa naurusi C-kasetille. Taivuttaa täydellisyyden, letittää saunan jälkeen suortuvasi, suudella suoraan suulle keskellä tupakkakoppia. Haluan vielä kerran hälyn keskellä hämmennyksesi. Juosta vastaan juna-asemalla, jonne veturit eivät enää vedä. Tarttua nauruusi, vapautua takuita vastaan.

Tahdon kaivaa maahan kuopan paljain käsin, kätkeä jo kerran esiin kaivetun. Antaa mullan mennä kynsien alle, eksyä kotimatkalla. Rakentaa majan, mäkiauton, keppihevosen. Lyödä vasaralla sormeen, hyppiä kuralätäkössä. Nukkua vielä yhden yön teltassa, majoittua yön majakassa.

Lukea edes yhden Dostojevskin ja dekkarin loppuun asti. Kuunnella vuorokauden yhteen soittoon lauluja, joita lauloimme lastentarhassa. Kokea kevätjuhlat, seistä Suvivirttä, pidellä päättötodistusta.

Tahdon uinua untuvapeiton alla sunnuntaiaamun pelkissä villasukissa. Syödä aamiaiseksi levyllisen Fazerin sinistä, juoda päälle litran jääkylmää maitoa, kirjoittaa Korvatunturille.

Tahdon mitä tahdon, eikä minkään mitä tahdon tarvitse toteutua, kunhan saan ihoni alla pitää loppuun asti kiinni lapsenuskostani.

✖️ ✖️ ✖️ ✖️ ✖️

Tämä teksti oli pelkkiä kokoonparsimista odottavia ajatuksia, irrallisia lauseita muistikirjan välissä, kunnes siskoni pyysi tekstiä vakavan sairauden kanssa viimeistä taisteluaan käyvälle ystävälleen.

Olkoonkin, että jokainen ajatus ja niiden syvempi tarkoitus on minun henkilökohtainen osani, mutta tämä teksti on omistettu kolmen lapsen äidille, joka tiesi, että aika jättää - ei vuosien, ei kuukausien, ei viikkojen - vaan päivien sisällä. Tuo aika koitti eilen.

En tuntenut sinua, mutta kannoit ja käsittelit jotain sellaista, jonka painoa me muut emme pysty ehkä koskaan ymmärtämään.

Tämä teksti on omistettu kaikille niille, jotka joutuvat taistelemaan mahdottoman edessä. Kaikille niille, joista toisinaan tuntuu, että he joutuvat hyvästelemään liian hitaasti ja kuitenkin liian lyhyessä ajassa.

✖️ ✖️ ✖️ ✖️ ✖️

Lue myös muut Arjen pienet täällä.