Sammakot.

Turha kapinoida. Minä kerään maitopurkkeja ja oluttölkkejä lavuaarin reunalle, tyhjiä tupakka-askeja ja purukumipusseja eteisen lipaston päälle.

Maksamattomia laskuja, myöhästymismaksuja kirjastoihin, paperia yöpöydälle, olohuoneen lattialle, kirjoituspöytäni alle, parkkisakkoja hansikaslokeroon.

Anna olla. Kerään Faulknereita, Grasseja, Cohenin levyjä, vaatteitani sängynpäätyyn, tupakantumppeja nurmikolle. Vanhoja ruuveja, nauloja, nippusiteitä, joilla en tee yhtään mitään. Arpia ja niillä katseita, kerään likaisia sukkia sielusi tyhjien aukkojen täytteeksi.

Älä ammu ihan vielä. Kerään lehdistä vääntyneitä, viallisia lauseita kenkälaatikoihin ja kenkälaatikoita keittiönnurkkaan, kenkiä eteiseen. Kerään kaukosäätimiä ja kolikoita sohvan väleihin, partakarvoja lavuaariin ja pölyä varpaisiini.

Laske hitaasti kymmeneen. Kerään ennen kaikkea sekunteja seurassasi, ettet ehdi muistelemaan, että suutelit aikoinasi kuitenkin vain sammakkoa - joka siivouspäivinä näyttelee kuollutta.

Lue myös muut Arjen pienet täällä.