Kukonpojat.

Kuusivuotiaina olemme Teräsmiehiä aamusta iltaan. Batmanin vaistot, Mustanaamion eleetön tyylikkyys ja pahviset He-Man miekat vyötäröillä. Sinkoilemme sinne tänne mustissa sisätossuissa, joiden jarrupohjat sotivat täydellä vastuksella vilkkauttamme vastaan.

Seuraamme isojen poikien askeleita. Apinoimme suurentelevia sanoja ja pikkutuhmia iskulauseita. Jännitämme peilin edessä pieniä olemattomia hauiksia, harjoittelemme hyppy- ja kurkipotkuja. Nousemme keskellä marketia kärryissä seisomaan, levitämme kätemme ja huudamme: "Tämä kaikki täällä on minun!"

Kuusitoistakesäisenä maailma edessämme on auki. Mikään eikä kukaan mahda meille mitään. Kiskaisemme kylänraitilla kundia turpaan ja otamme itse turpaan vain muutamaa metriä myöhemmin.

Kotibileissä siirrämme etusormella suortuvan vaaleatukkaisen tytön pehmeältä poskelta ja suutelemme suoraan suulle. Vannomme ikuista rakkautta tummatukkaiselle seuraavan nurkan takana ja punatukkainen kokee itsevarmat, mutta samalla haparoivat hellyyden osoituksemme hetkeä myöhemmin kioskin kulmalla.

Vielä samana iltana kylän korkeimmalla kukkulalla, nousemme väärennetyillä papereilla hankitun keskikaljan kiihdyttämässä humalassa auton konepellille seisomaan, puristamme molemmat taivasta kohti kohotetut kätemme nyrkkiin ja huudamme: "Painukaa vittuun mun mailtani!"

26-vuotiaina alkukevään asvaltti hohkaa hiilenä. Painamme kaasua pimeällä moottoritiellä. Autoradiossa Mötley Crüe ja Kaija Koo moukaroivat maisemaa vuorotellen sulassa sovussa. Puristamme toisella nyrkillä rallirattia ja toisella vaihdamme lisää vaaran tuntua tuovan vaihteen silmään.

Ohittaessamme asuntovaunujen loputonta letkaa, nostamme leukaa inan liian yliteatraalisesti ja heilautamme hieman jo valmiiksi häpeissämme kuuluisimman kansainvälisen käsimerkin. Huudamme jotain, mutta ääni katoaa kahden auton väliseen viimaan. Eletään viimeisiä hetkiä, kun ollaan olevinaan vielä villejä ja vapaita.

Sitten yhtäkkiä, ihan tuosta noin vain, istumme 36-vuotiaina kylpylän saunassa vanhojen äijien seurassa. Vaihdamme vieraiden ihmisten kanssa sivulauseet päivän politiikasta ja suunnittelemme hiihtoloman seuraavia askeleita. Teemme suuria valintoja sisäleikkipaikkojen ja laskettelurinteiden välillä.

Löylyn lämpö viivähtää, mutta katoaa hetkessä iholta. Luomme nahkaamme. Lapset haluavat takaisin uimaan. Liitämme kätemme ristiin ja rukoilemme hiljaa mielessämme, että he jaksaisivat vielä edes yhdet löylyt.

Kiihdytyskaistoilla tuulee ja kylänraiteilla kaikuu, moottorit murahtelevat ja kosket kuohuvat, mutta kukonpojat katoavat jokainen vuorollaan.

Lue myös muut Arjen pienet täällä.