Kiekkokaupungit.

Näissä kaupungeissa. Näissä perheissä. Syvällä isien ja poikien, äitien ja tyttärien sydämissä. Jokainen päivä on kiekkopäivä. Minä opin sen isältäni, opetin sen pojalleni.

Viime syksynä, ensimmäistä kertaa koskaan pääsimme starttaamaan kiekkokauden katsomossa yhdessä poikani kanssa. Saattaa kuulostaa pieneltä ja mitättömältä jutulta, mutta se on kaikkea muuta.

Kiekkokaupungissa se on isän ja pojan, äidin ja tyttären yhteinen juttu. Jotakin sellaista, mikä siirtyy sukupolvelta toiselle. Jotakin sellaista, mitä asiaan vihkiytymättömät eivät pysty edes ymmärtämään.

Se on tunteita. Se on muistoja. Se on niissä pienissä hetkissä. Kun me nousemme käsi kädessä hallin mäkeä, samalla tavalla kuin vuosikymmeniä sitten kuljimme isäni kanssa.

Hetkessä kun astumme jäähallin ovista sisään ja tuttu jäältä puhaltavan kylmän viiman tuoksu täyttää sieraimet. Kun me juhlimme, lyömme nyrkit yhteen. Jopa silloin kun joudumme käsittelemään pettymyksiä.

Kaikkina hetkinä koemme kaiken kuitenkin yhdessä, ja aina osana jotain suurempaa. Osana jotain sellaista, mikä on ollut täällä ennen meitä ja tulee olemaan täällä myös meidän jälkeemme.

Meidän suonissamme virtaa sinistä ja keltaista. Jonkun toisen suonissa punaista ja mustaa, mustaa ja valkoista, oranssia, keltaista, kultaista, turkoosia.

Meillä se virtaa pienessä kaupungissa meren rannalla. Sen jokapäiväisessä tuulessa, hienossa historiassa ja pitkissä perinteissä. Jossain toisaalla suonet sykkivät isoissa kirkkaissa valoissa, sisämaan paukkupakkasissa. Tunne on kuitenkin kaikkialla sama.

Me kaikki oman intohimomme, yhteenkuuluvuutemme, muistojemme ja tuntemattoman, mutta uskon, tahdon ja tunteen kantamassa tulevaisuudessa. Sen jokapäiväisessä laitojen paukkeessa, eristysteipin tuoksussa. Niin, niissä pienissä suurissa hetkissä.

Ja kun Liigan pudotuspelit vihdoin koittavat, ei millään muulla ole sillä hetkellä merkitystä. Vaikeaa sitä on selittää, aloitusvihellykseen vihkiytymättömälle täysin mahdotonta.

Kevät on parasta aikaa pelaajalle - ja penkkiurheilijalle.

Lue myös muut Arjen pienet täällä.